- Sijainti
- Turku
- Laitteisto
- Waveo + Homatics Box R 4K Plus + 2* Thomson 270 + Synology NAS DS218+ 2 * LG 77" + Genelec + WiiM Pro Plus & Mini + Adam T5V + T7V + T10S + Deskmini X600 + CachyOS+Niri + 4 * Deco X50
Ensikokeilussa Google Glass
Teksti: Aleksi Vähimaa | 20.6.2013 12:44
Älysilmälaseille povataan suurta tulevaisuutta. Tiedon suoraan silmien eteen tuovalle laitteelle ei ole vaikeaa keksiä käyttöä, mutta toteutus on monin tavoin hankalaa. Toistaiseksi käytännössä ainoa toimiva laite löytyy Googlelta. Pääsimme tutustumaan Google Glass -älylasien pilottiversioon.
Lasit kokeiluumme tarjosi oululainen Jukka Ahola, joka päätyi hankkimaan 1500 dollarin hintaisen Glassin lukuisien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Kenelle tahansa laseja ei todellakaan anneta, vaan testiohjelmaan osallistujat on valittu hakemusten perusteella. Uusia pilottikäyttäjiä ei ainkaan toistaiseksi enää oteta.
Kevyttä kamaa
Ensikosketus Glassiin on heti yllätys: ovatpa ne kevyet! Etenkään päähän asetettuina älylasit eivät paina juuri mitään. Omien silmälasien kanssa käyttö ei ole mahdollista, mikä karsii heti kättelyssä melkoisen määrän potentiaalisia käyttäjiä.
Hieman yläviistoon oikeasta silmästä asettuva näyttö ei häiritse normaalia näkemistä, mutta sen kytkeytyessä päälle paljastuu ensimmäinen ongelma välittömästi: likinäköinen käyttäjä näkee myös näytön epäterävänä, eikä minkäänlaista dioptriasäätöä ole. Tässäkään suhteessa Glassin ensimmäinen sukupolvi ei sovi rillipäille. Noin -4 -vahvuuden laseja käyttävä testaaja pystyi juuri ja juuri käyttämään Glassia, mutta käyttömukavuus oli tuntuvasti heikompi kuin hyvin näkevällä. Piilolinssit korjaavat ongelman.
Erittäin pienistä pikseleistä koostuva 640 x 360 pisteen "näyttö" on todellisuudessa mikrokokoinen projektori, jonka kuva heijastetaan silmään prisman kautta. Näyttö on sijoiteltava tarkasti oikeaan kohtaan silmän suhteen. Sen kuva ei täytä näkökentästä kovinkaan suurta osaa, mutta sen sisällöstä saa hyvin selvää ja terävyys on hyvä - jos näkökyky sallii. Kirkkaus riittää sisätiloissa erinomaisesti, mutta auringonpaisteessa on etsittävä katseen kohteeksi tummempi tausta, jotta kuvasta saa kunnolla selvää.
Äänentoisto tapahtuu poikkeuksellisella kaiuttimella, joka korvaan asetettavan napin sijasta toistaa äänen suoraan kallon luuhun. Suurilla voimakkuuksilla aavistuksen kutittavan tuntuinen toisto toimii yllättävän hyvin, ja äänenlaatukin on kohtalainen.
Sipaisten matkaan
Android-käyttöjärjestelmää pyörittävän Glassin täysin lasikäyttöön räätälöidyssä käyttöliittymässä on kaksi pääasiallista elementtiä: puhekomennot sekä oikean sangan hipaisunauha, jota pyyhkimällä näytöllä näkyvät valinnat tehdään. Toistaiseksi lasit ymmärtävät yksinomaan englantia. Ne herätetään aina komennolla "ok glass", minkä jälkeen ne voidaan komentaa esimerkiksi ottamaan kuva tai video, lähettämään viesti tiettyyn yhteystietoon, navigoimaan osoitteeseen tai googlaamaan tietoa. Komennot menevät perille jopa yllättävän luotettavasti, mutta suomenkieliset nimet tuottavat luonnollisesti hankaluuksia.
Hipaisunauha toimii samaan tapaan kuin pc:n kosketuslevy. Pääasiassa valinnat tehdään pyyhkäisyillä eteen ja taakse, ja ylhäältä alas suuntautuva sipaisu vie valikossa takaisinpäin. Käyttö vaatii koko lailla harjoittelua, ennen kuin selattaviin "kortteihin" perustuva päävalikko alkaa olla hallinnassa. Tottuneemmallakin käyttäjällä valinnan kohdalleen osuminen saattaa vaatia useita yrityksiä.
Laitteen asetusvalikossa voidaan muun muassa liittyä avoimeen wlan-verkkoon. Suojattuun verkkoon liitytään syöttämällä verkon salausavain toisella laitteella Googlen asetusverkkosivulla ja kuvaamalla tämän jälkeen annettu qr-koodi Glassilla. Monissa tapauksissa järkevintä on tarjota Glassille nettiyhteys älypuhelimella.
Monikäyttöinen vekotin
Glassin ilmeisin käyttötarkoitus on silmien eteen aukeavien näkymien tallentaminen valokuva- tai videomuotoon. Kuvan ottaminen onnistuu äänikomennon ohella myös sangasta löytyvästä napista, jolla myös jatketaan oletusarvoisesti kymmenen sekunnin mittaisen videoleikkeen kestoa. Otokset tallentuvat 16 gigatavun massamuistiin ja latautuvat automaattisesti pilveen, jos laite on nettiyhteydessä.
Myös suunnistuksessa gps-vastaanottimen sisältävä laite on kotonaan. Sekä auto- että kävelynavigoinnissa näyttö on suurimman osan ajasta sammuksissa ja herää eloon vain ohjeen antamisen yhteydessä. Koska näytön ohi on helppo katsoa, ei sen kuva käytännössä häiritse näkemistä, mutta lainsäädännön kanta Glassin käyttöön autonavigoinnissa on toistaiseksi avoin. Autossa lasit eivät tosin muutenkaan tarjoa merkittävää etua kojelaudalla nököttäviin laitteisiin verrattuna. Kävellessä edut ovat suurempia, kun kädet jäävät täysin vapaiksi.
Glassille on jo julkaistu kohtalainen määrä sovelluksia, jotka hakevat verkosta teksti-, kuva- ja videosisältöä. Videon katselussa Glass toimii asiallisesti, mutta etuna puhelimeen, tablettiin tai läppäriin verrattuna on lähinnä se, ettei laitetta tarvitse pidellä tai asetella mihinkään katselua varten. Näyttävän katselukokemuksen tarjoaviksi silmälappuvideoiksi Glassia ei ole tarkoitettu, vaan sen heiniä ovat enemmän esimerkiksi lyhyet uutispätkät.
Toinen sovelluskehityksen kohde ovat Glassin kuvasisältöä sosiaaliseen mediaan jakavat tuotteet. Toistaiseksi jakaminen on vielä melko karkeaa, mutta hienostuneempia jakopalveluja ilmaantuu sovellusvalikoimaan jatkuvasti lisää. Sovelluskehitys on kuitenkin vielä aivan lastenkengissään, ja Google on jostakin syystä ollut salamyhkäinen Glass-sovellusten tarvitseman Google Mirror -rajapinnan avaamisessa kehittäjille.
Jukka Ahola esittelee Glassin videopuheluominaisuuksia Nexus 7 -tabletin avulla.
Myös videopuhelujen puhuminen onnistuu Googlen Hangouts-palvelun kautta ja toimii asiallisesti. Glassin avulla omat näkymät on siis helppo siirtää reaaliajassa muille, mikä on varmasti monessa tilanteessa sekä hauskaa että hyödyllistä.
Ei vielä valmis
Google Glassin prototyyppimäinen luonne näkyy vielä monessa asiassa. Kaatuilua tai muuta toiminnan epävarmuutta ei esiinny merkittävästi, mutta käyttöliittymässä on vielä hiomista. Etenkin valintojen kohdalleen sihtailu hipaisunauhan avulla on työlästä, koska puhekomentoja ei voi käyttää kaikkien valintojen tekemiseen.
Jukka Aholan mukaan yksi merkittävimpiä käyttöä rajoittavia tekijöitä on akkukesto: aktiivista käyttöaikaa kertyy muutamia tunteja, mutta etenkin videotoimintojen käyttö syö pikkuruisen voimanlähteen tyhjiin todella nopeasti. Tämä ei ole ihme, sillä Glassin kehyksiin on ahdettu periaatteessa miltei kaikki keskiverron Android-älypuhelimen komponentit.
Sosiaalisessa mielessä Ahola on kokenut Glassin käytön julkisella paikalla yllättävänkin miellyttäväksi. Laite ei ole herättänyt kovin paljon huomiota katukuvassa, mutta insinöörityyppejä se luonnollisesti kiinnostaa.
Mullistuuko maailma?
Ensimmäisessä versiossaan Google Glass on raakile, prototyyppi jota ei vielä ole tarkoitettu suurten massojen käyttöön. Siinä on kuitenkin huomattava potentiaali, sillä mikään muu laite ei tuo tietoa näkyviin yhtä välittömällä tavalla tai tee kuvien ja videon tallentamista yhtä helpoksi. Suurimmat hankaluudet todellisen läpimurron tiellä liittyvät käyttöliittymään ja sosiaalisiin yksityiskohtiin.
Puhekomentojen käyttö julkisella paikalla tuntuu monista kiusalliselta. Kosketusvetoisessa ja pään liikkeisiin perustuvassa käyttöliittymässä riittää vielä kehitettävää, jottei puhetta tarvitsisi käyttää silloin, kun se ei tunnu luontevalta.
Vielä merkittävämpi haaste on se, että millä tahansa hetkellä mahdollisesti kuvia ottava laite voi tuottaa kanssaihmisissä ei-toivottuja reaktioita. Se, että prototyyppilasit ovat erittäin huomiota herättävät, ei ainakaan helpota asiaa. Toisaalta varmasti ennen pitkää tarjolle tulevat, tavallisten silmä- tai aurinkolasien näköiset mallit vievät asiaa vielä pulmallisempaan suuntaan, koska tämän jälkeen mahdollista tilanteen tallentamista ei voi mitenkään havaita.
Glassin nostattamat kysymykset yksityisyydestä sekä asioiden tallentamisesta ja jakamisesta ovat todella kiharaisia. Pitäisikö laitteessa esimerkiksi olla selkeä valo tai ääni, joka kertoo, kun sillä tallennetaan? Millaiseksi kuvien ottamisen jo nyt monissa tilanteissa epäselvä etiketti muodostuu, kun kamera on aina naamalla? Onko epäkohteliasta lueskella tietoa netistä samalla kun keskustelee toisen kanssa? Miten arkaluontoisten tietojen paljastaja voi varmistua siitä, etteivät silmälasit ole tallentavat? Pitääkö silmälasien käyttäjän pitää aina mukanaan varalaseja, jos älylasien käyttö on syystä tai toisesta kiellettyä?
Tekniset ja käyttöliittymää koskevat esteet on tehty ylitettäviksi, mutta sosiaaliset kysymykset voivat olla paljon tehokkaampi uuden tekniikan käyttöönoton hidastaja. Prototyyppikierros tuokin Googlelle varmasti paljon tietoa myös siitä, miten Glassiin suhtaudutaan ja miten sen mahdollisuuksista pitäisi tiedottaa, jotta massamarkkinoille voidaan todella lähteä ilman yhtiön julkista kuvaa mahdollisesti vahingoittavaa julkisuusryöpytystä.
Glassin eräänlaiseksi kilpailijaksi ilmaantunee tämän vuoden aikana myös älykelloja, jotka tarjoavat osan samoista toiminnoista. Vain aika näyttää, omaksutaanko nopeat tiedonmuruset tulevaisuudessa ennemmin ranteesta vai suoraan silmänurkkaan vilkaisemalla.
Google Glass: Tekniset tiedot
Teksti: Aleksi Vähimaa | 20.6.2013 12:44
Älysilmälaseille povataan suurta tulevaisuutta. Tiedon suoraan silmien eteen tuovalle laitteelle ei ole vaikeaa keksiä käyttöä, mutta toteutus on monin tavoin hankalaa. Toistaiseksi käytännössä ainoa toimiva laite löytyy Googlelta. Pääsimme tutustumaan Google Glass -älylasien pilottiversioon.
Lasit kokeiluumme tarjosi oululainen Jukka Ahola, joka päätyi hankkimaan 1500 dollarin hintaisen Glassin lukuisien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Kenelle tahansa laseja ei todellakaan anneta, vaan testiohjelmaan osallistujat on valittu hakemusten perusteella. Uusia pilottikäyttäjiä ei ainkaan toistaiseksi enää oteta.
Kevyttä kamaa
Ensikosketus Glassiin on heti yllätys: ovatpa ne kevyet! Etenkään päähän asetettuina älylasit eivät paina juuri mitään. Omien silmälasien kanssa käyttö ei ole mahdollista, mikä karsii heti kättelyssä melkoisen määrän potentiaalisia käyttäjiä.
Hieman yläviistoon oikeasta silmästä asettuva näyttö ei häiritse normaalia näkemistä, mutta sen kytkeytyessä päälle paljastuu ensimmäinen ongelma välittömästi: likinäköinen käyttäjä näkee myös näytön epäterävänä, eikä minkäänlaista dioptriasäätöä ole. Tässäkään suhteessa Glassin ensimmäinen sukupolvi ei sovi rillipäille. Noin -4 -vahvuuden laseja käyttävä testaaja pystyi juuri ja juuri käyttämään Glassia, mutta käyttömukavuus oli tuntuvasti heikompi kuin hyvin näkevällä. Piilolinssit korjaavat ongelman.
Erittäin pienistä pikseleistä koostuva 640 x 360 pisteen "näyttö" on todellisuudessa mikrokokoinen projektori, jonka kuva heijastetaan silmään prisman kautta. Näyttö on sijoiteltava tarkasti oikeaan kohtaan silmän suhteen. Sen kuva ei täytä näkökentästä kovinkaan suurta osaa, mutta sen sisällöstä saa hyvin selvää ja terävyys on hyvä - jos näkökyky sallii. Kirkkaus riittää sisätiloissa erinomaisesti, mutta auringonpaisteessa on etsittävä katseen kohteeksi tummempi tausta, jotta kuvasta saa kunnolla selvää.
Äänentoisto tapahtuu poikkeuksellisella kaiuttimella, joka korvaan asetettavan napin sijasta toistaa äänen suoraan kallon luuhun. Suurilla voimakkuuksilla aavistuksen kutittavan tuntuinen toisto toimii yllättävän hyvin, ja äänenlaatukin on kohtalainen.
Sipaisten matkaan
Android-käyttöjärjestelmää pyörittävän Glassin täysin lasikäyttöön räätälöidyssä käyttöliittymässä on kaksi pääasiallista elementtiä: puhekomennot sekä oikean sangan hipaisunauha, jota pyyhkimällä näytöllä näkyvät valinnat tehdään. Toistaiseksi lasit ymmärtävät yksinomaan englantia. Ne herätetään aina komennolla "ok glass", minkä jälkeen ne voidaan komentaa esimerkiksi ottamaan kuva tai video, lähettämään viesti tiettyyn yhteystietoon, navigoimaan osoitteeseen tai googlaamaan tietoa. Komennot menevät perille jopa yllättävän luotettavasti, mutta suomenkieliset nimet tuottavat luonnollisesti hankaluuksia.
Hipaisunauha toimii samaan tapaan kuin pc:n kosketuslevy. Pääasiassa valinnat tehdään pyyhkäisyillä eteen ja taakse, ja ylhäältä alas suuntautuva sipaisu vie valikossa takaisinpäin. Käyttö vaatii koko lailla harjoittelua, ennen kuin selattaviin "kortteihin" perustuva päävalikko alkaa olla hallinnassa. Tottuneemmallakin käyttäjällä valinnan kohdalleen osuminen saattaa vaatia useita yrityksiä.
Laitteen asetusvalikossa voidaan muun muassa liittyä avoimeen wlan-verkkoon. Suojattuun verkkoon liitytään syöttämällä verkon salausavain toisella laitteella Googlen asetusverkkosivulla ja kuvaamalla tämän jälkeen annettu qr-koodi Glassilla. Monissa tapauksissa järkevintä on tarjota Glassille nettiyhteys älypuhelimella.
Monikäyttöinen vekotin
Glassin ilmeisin käyttötarkoitus on silmien eteen aukeavien näkymien tallentaminen valokuva- tai videomuotoon. Kuvan ottaminen onnistuu äänikomennon ohella myös sangasta löytyvästä napista, jolla myös jatketaan oletusarvoisesti kymmenen sekunnin mittaisen videoleikkeen kestoa. Otokset tallentuvat 16 gigatavun massamuistiin ja latautuvat automaattisesti pilveen, jos laite on nettiyhteydessä.
Myös suunnistuksessa gps-vastaanottimen sisältävä laite on kotonaan. Sekä auto- että kävelynavigoinnissa näyttö on suurimman osan ajasta sammuksissa ja herää eloon vain ohjeen antamisen yhteydessä. Koska näytön ohi on helppo katsoa, ei sen kuva käytännössä häiritse näkemistä, mutta lainsäädännön kanta Glassin käyttöön autonavigoinnissa on toistaiseksi avoin. Autossa lasit eivät tosin muutenkaan tarjoa merkittävää etua kojelaudalla nököttäviin laitteisiin verrattuna. Kävellessä edut ovat suurempia, kun kädet jäävät täysin vapaiksi.
Glassille on jo julkaistu kohtalainen määrä sovelluksia, jotka hakevat verkosta teksti-, kuva- ja videosisältöä. Videon katselussa Glass toimii asiallisesti, mutta etuna puhelimeen, tablettiin tai läppäriin verrattuna on lähinnä se, ettei laitetta tarvitse pidellä tai asetella mihinkään katselua varten. Näyttävän katselukokemuksen tarjoaviksi silmälappuvideoiksi Glassia ei ole tarkoitettu, vaan sen heiniä ovat enemmän esimerkiksi lyhyet uutispätkät.
Toinen sovelluskehityksen kohde ovat Glassin kuvasisältöä sosiaaliseen mediaan jakavat tuotteet. Toistaiseksi jakaminen on vielä melko karkeaa, mutta hienostuneempia jakopalveluja ilmaantuu sovellusvalikoimaan jatkuvasti lisää. Sovelluskehitys on kuitenkin vielä aivan lastenkengissään, ja Google on jostakin syystä ollut salamyhkäinen Glass-sovellusten tarvitseman Google Mirror -rajapinnan avaamisessa kehittäjille.
Jukka Ahola esittelee Glassin videopuheluominaisuuksia Nexus 7 -tabletin avulla.
Myös videopuhelujen puhuminen onnistuu Googlen Hangouts-palvelun kautta ja toimii asiallisesti. Glassin avulla omat näkymät on siis helppo siirtää reaaliajassa muille, mikä on varmasti monessa tilanteessa sekä hauskaa että hyödyllistä.
Ei vielä valmis
Google Glassin prototyyppimäinen luonne näkyy vielä monessa asiassa. Kaatuilua tai muuta toiminnan epävarmuutta ei esiinny merkittävästi, mutta käyttöliittymässä on vielä hiomista. Etenkin valintojen kohdalleen sihtailu hipaisunauhan avulla on työlästä, koska puhekomentoja ei voi käyttää kaikkien valintojen tekemiseen.
Jukka Aholan mukaan yksi merkittävimpiä käyttöä rajoittavia tekijöitä on akkukesto: aktiivista käyttöaikaa kertyy muutamia tunteja, mutta etenkin videotoimintojen käyttö syö pikkuruisen voimanlähteen tyhjiin todella nopeasti. Tämä ei ole ihme, sillä Glassin kehyksiin on ahdettu periaatteessa miltei kaikki keskiverron Android-älypuhelimen komponentit.
Sosiaalisessa mielessä Ahola on kokenut Glassin käytön julkisella paikalla yllättävänkin miellyttäväksi. Laite ei ole herättänyt kovin paljon huomiota katukuvassa, mutta insinöörityyppejä se luonnollisesti kiinnostaa.
Mullistuuko maailma?
Ensimmäisessä versiossaan Google Glass on raakile, prototyyppi jota ei vielä ole tarkoitettu suurten massojen käyttöön. Siinä on kuitenkin huomattava potentiaali, sillä mikään muu laite ei tuo tietoa näkyviin yhtä välittömällä tavalla tai tee kuvien ja videon tallentamista yhtä helpoksi. Suurimmat hankaluudet todellisen läpimurron tiellä liittyvät käyttöliittymään ja sosiaalisiin yksityiskohtiin.
Puhekomentojen käyttö julkisella paikalla tuntuu monista kiusalliselta. Kosketusvetoisessa ja pään liikkeisiin perustuvassa käyttöliittymässä riittää vielä kehitettävää, jottei puhetta tarvitsisi käyttää silloin, kun se ei tunnu luontevalta.
Vielä merkittävämpi haaste on se, että millä tahansa hetkellä mahdollisesti kuvia ottava laite voi tuottaa kanssaihmisissä ei-toivottuja reaktioita. Se, että prototyyppilasit ovat erittäin huomiota herättävät, ei ainakaan helpota asiaa. Toisaalta varmasti ennen pitkää tarjolle tulevat, tavallisten silmä- tai aurinkolasien näköiset mallit vievät asiaa vielä pulmallisempaan suuntaan, koska tämän jälkeen mahdollista tilanteen tallentamista ei voi mitenkään havaita.
Glassin nostattamat kysymykset yksityisyydestä sekä asioiden tallentamisesta ja jakamisesta ovat todella kiharaisia. Pitäisikö laitteessa esimerkiksi olla selkeä valo tai ääni, joka kertoo, kun sillä tallennetaan? Millaiseksi kuvien ottamisen jo nyt monissa tilanteissa epäselvä etiketti muodostuu, kun kamera on aina naamalla? Onko epäkohteliasta lueskella tietoa netistä samalla kun keskustelee toisen kanssa? Miten arkaluontoisten tietojen paljastaja voi varmistua siitä, etteivät silmälasit ole tallentavat? Pitääkö silmälasien käyttäjän pitää aina mukanaan varalaseja, jos älylasien käyttö on syystä tai toisesta kiellettyä?
Tekniset ja käyttöliittymää koskevat esteet on tehty ylitettäviksi, mutta sosiaaliset kysymykset voivat olla paljon tehokkaampi uuden tekniikan käyttöönoton hidastaja. Prototyyppikierros tuokin Googlelle varmasti paljon tietoa myös siitä, miten Glassiin suhtaudutaan ja miten sen mahdollisuuksista pitäisi tiedottaa, jotta massamarkkinoille voidaan todella lähteä ilman yhtiön julkista kuvaa mahdollisesti vahingoittavaa julkisuusryöpytystä.
Glassin eräänlaiseksi kilpailijaksi ilmaantunee tämän vuoden aikana myös älykelloja, jotka tarjoavat osan samoista toiminnoista. Vain aika näyttää, omaksutaanko nopeat tiedonmuruset tulevaisuudessa ennemmin ranteesta vai suoraan silmänurkkaan vilkaisemalla.
Google Glass: Tekniset tiedot
- Suoritin: TI OMAP 4430 1,2 GHz
- Ram-muisti: 682 Mt
- Massamuisti: 16 Gt
- Näyttö: mikroprojektori, 640 x 360 pistettä
- Kamera: 5 megapikseliä, 720p-videokuvaus
- Yhteydet: wlan 802.11b/g, Bluetooth
- Sensorit: gyroskooppi, kiihtyvyysanturi, magnetometri, läheisyystunnistin, vallitsevan valon tunnistin
