Digi-tv tuli keskeneräisenä pakkopullana (tutkimus kertoo)

Sivustoa
		sponsoroi SatShop.fi

ankkanator

Huoltovalikon jäsen
Sijainti
saimaa
Digi-tv tuli keskeneräisenä pakkopullana (tutkimus kertoo)

Suomi siirtyi viime syyskuun alussa analogisesta digitaaliseen jakeluun ja vastaanottoon maanpäällisessä televisiossa. Kaapelitalouksien jatkoaika päättyi 1. maaliskuuta, jolloin käytännössä lähes koko maan televisio oli digitalisoitu.

Tampereen yliopiston tänään julkistamassa tutkimuksessa selvitettiin, miten digi-tv kotoutui perheisiin ja miten kuluttajat ylipäätään suhtautuivat mediateknologiaan.
"Tutkituista 30 perheestä 65 prosenttia koki digitalisointia pakkona, ja lähes kaikkien mielestä siirtymä tehtiin liian aikaisin, koska järjestelmä ja teknologia olivat keskeneräisiä", tutkimuksen tehnyt mediatutkija Seppo Kangaspunta Tampereen yliopistosta sanoo tiedotteessa.

"Ihmetystä herätti ratkaisu uusia laitteet aikana, jolloin sähkönkulutusta pitäisi supistaa. Huolta aiheuttivat teknologian kehityksen vauhti, uusimispakko ja ympäristövaikutukset."

Haastattelut tehtiin viime vuoden kesäkuussa ja elo-syyskuussa kuudella paikkakunnalla: Helsingissä, Porvoossa ja Nurmijärvellä sekä Tampereella, Nokialla ja Pälkäneellä.

Haastatelluista 11 perhettä edusti digi-tv:n myöhäisiä omaksujia, ja heitä haastateltiin kahteen kertaan. Loput 19 perhettä edustivat varhaisempia omaksujaryhmiä.

Tampereen yliopiston mukaan kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa uuden mediateknologian käyttöönottoa ja käyttöä tarkasteltiin perheiden ja tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Tutkimustuloksia arvioitiin suhteessa määrällisiin tutkimuksiin.


Pakko on huono motiivi

Digi-tv:n kotoutumista häiritsivät monet tekniset ongelmat. Mukaan mahtuivat hankintaan, asennukseen ja käyttöönottoon liittyvät vaikeudet. Myös digitalisoinnin tapa ärsytti.

"Pakko oli huono motiivi, mikä vaikeutti uuden medialaitteen omaksumista. Kärkevin kritiikki pakottamisen ohella koski laitteiston ja järjestelmän keskeneräisyyttä. Suurin osa haastatelluista ei voinut käsittää, miksi Suomi ylipäätään digitalisoi television tässä vaiheessa", Kangaspunta sanoo.

"Vuodesta 2001 asiaa tutkineena en voi kuin ihmetellä, miksi toimimattomien sovitinten lista julkistettiin vasta joulukuussa 2007", hän lisää.

Suhtautuminen itse digitaaliseen televisioon oli myönteistä, vaikka eron vähäisyyttä analogiseen ihmeteltiin. Antennitalouksissa kuvan laadun paraneminen ja kanavien määrän kasvu otettiin lämpimästi vastaan. Yle Teema ja Subtv koettiin useissa perheissä jopa sovittimen hankkimisen arvoisiksi uusiksi kanaviksi.

Sen sijaan kaapelitalouksille digi-tv oli pettymys. Se tarjosi muutaman lisäkanavan, joita löytyi jo ennestään ja maksukortin takaa taivaan täydeltä.

Naiset olivat kaikissa ikäluokissa haastatteluissa aktiivisia, samoin suhteessaan uuteen tekniikkaan. Toki miehet hoitivat elektroniikan useimmissa talouksissa, mutta sukupuoli ei ollut enää erottava tekijä. Kyse oli nyt työnjaosta.


Murrosikäiset opastivat vanhempiaan

Lisäksi monessa perheessä murrosikäiset nuoret asensivat digisovittimen ja opastivat vanhempiaan sen käytössä. Vastaavasta uusroolituksesta puhuttiin myös tietokoneen, internetin, mobiilin, dvd:n, pelikoneiden ja mp3:n yhteydessä.

Merkittävä oli havainto, että kuluttajilla oli sisäistyneenä asenne ja näkemys: minun kuuluu osata käyttää uutta tieto- ja mediatekniikkaa.

"Suomessa eletään mediamurrosta. Suhteessa mediateknologiaan ja medioiden käyttöön aukesi iso jako alle ja yli 35-vuotiaiden välille", Kangaspunta arvioi.

Televisio ja internet koettiin tutkimuksessa selvästi muita medioita tärkeämmiksi. 7-35-vuotiaat asettivat kolmessa tutkitussa ikäryhmässä (7-12-, 12-20-, 20-35-vuotiaat) internetin ykköseksi ja television kakkoseksi, 35-60-vuotiaat television ykköseksi ja sanomalehden kakkoseksi, yli 60-vuotiaat sanomalehden ykköseksi ja television kakkoseksi.


Lapsille Pikku Kakkonen oli ykkönen

Alle 35-vuotiaiden ja varsinkin alle 20-vuotiaiden suosikit löytyivät selkeästi kaupallisten ja maksukanavien ohjelmistosta nuorimpien Pikku Kakkosta lukuun ottamatta.

"Tuloksia tulkitessaan voi kysyä, oliko Yleisradion ratkaisu YLE Extran lakkauttamisesta sittenkään oikea, sillä niin suosituiksi Subtv, Voice ja Jim alle 35-vuotiaiden keskuudessa osoittautuivat", Kangaspunta pohtii.

Kangaspunta muistuttaa kuitenkin, että kyse on vain suuntaa antavista signaaleista, sillä vastaajaryhmien määrät jakautuivat epätasaisesti alle 35-vuotiaiden eduksi, ja otoskin on tilastollisen yleistyksen näkökulmasta pieni. Haastateltuja 7-76-vuotiaita oli kaikkiaan 70 henkeä.


Yleiskanavien suosio laskussa

Katsominen on edelleen sukupuolittunutta. Miehet katsoivat enemmän urheilua ja naiset sarjoja. Monet naiset katsoivat myös urheilua ja useat miehet sarjoja. Näissä perheissä näitä ohjelmia katsottiin yhdessä.

Television katsomistottumukset ovat muutoksessa. Ajansiirron vaikutus katsomiseen ei vielä näkynyt. Televisiota katsottiin pääasiassa lähetysaikojen mukaan, mutta aiempi videoiden runsas käyttö ja ajansiirron osuus toivelistalla antoivat viitteitä muutoksesta.

Sen sijaan pitkään ounasteltu top 4 -kanavien eli yleiskanavien katseluosuus oli alkanut laskea ja muiden kanavien nousta.

"Digi-tv:n kotouttamisen kompastuminen kodin kynnykseen saattoi tehdä särön suomalaisten teknologiamyönteisyyteen. Jos digi-tv:n kanssa on syntynyt todellinen turhauma, voi olla että skeptisyys kasvaa, ja ainakin nopeiden ja hitaiden omaksujien kuilu levenee entistä suuremmaksi", Kangaspunta arvioi.

"Voi pohtia, tekikö kansainvälisesti katsoen nopea ja totaalinen siirtymä mahdollista hallaa tulevien teknisten innovaatioiden käyttöönotolle tai ainakin pakkokäyttöönotolle. Ainakin suhde mediateknologiaan kriittistyi", Seppo Kangaspunta jatkaa.


lähde : Tekniikka&Talous / Talentum
 
Ylös