Harrastelin hiukan satelliittitelevisiota 1980-90 luvuilla. Minulla oli silloin 3 metrinen Aerial-satelliittiantenni polarmountilla ja ajattelin tuoda tänne vähän historian havinaa satelliittiajan analogivuosilta. Tässä alle sieltä täältä koostettuna, alkuperäinen TV-FM-SAT-aiheinen blogi löytyy täältä.
Disclaimer, tästä saanevat vaimeita kicksejä vain näitä analogisia satelliittihommia joskus vuonna käpy ja kivi harrastaneet, jos edes hekään. Muut älkää vaivautuko. Mutta tulivatpahan nämäkin nyt arkistoista kaivettua.
Eli:
Analoginen satelliittitelevisio bandscan vuodelta 1993 ja vähän muutakin
1980-luvun puolessavälissä aloin innostua satelliittitelevisiovastaanotosta ja vauhtiin pääsin heti alkutalvesta 1987 jolloin ensimmäisenä virittimenä oli Salora Mark 2 ja siihen aikaan juuri ja juuri välttävä 1,8 metrin antenni.
Kesällä 1988 katolla komeili jo 2,4 metrin antenni ja vastaanottimena edellistä parempilaatuisella Dolby NR Stereo-äänellä varustettu Salora XLE 8901.
90-luvulle tultaessa tuli pääantenniksi uutena hankittu 3 metrin Aerial AS30 Polarmount-jalustalla ja erillisellä elevaatiokulman hienosäätömoottorilla. Aerial Oy:n alumiinista valmistama ja erinomaisen pintatarkkuuden omannut 3 metrin peili oli hyvin kapeakeilainen, joten sen suuntauksen oli oltava mahdollisimman tarkka. Linkin kuvasta näkyvät antennin speksit.
Tuossa pari kuvaa ylempänä esitelty 2,4 metrin kattolautanen muuttui lentäväksi lautaseksi ainakin kolmensadan kilon jalustarakenteineen syysmyrskyssä aamuyöstä ihan 80-luvun lopulla. ''Nyt se lähti.'' olin kuulemma todennut sängyssä istumaan noustuani. Kaapelinpätkiä perässään vetänyt kasa rautaa, murskaantunutta lasikuitua ja betonia päätyi lopulta n. puolen metrin päähän pihalla parkissa olleesta 1 tuuman Panasonic TR-1000 P kuvaputkitelkkarilla varustetusta silmäterästäni, punaisesta kahdenlitran amis Opel Asconasta.
Yllämainitusta vahingosta viisastuneena sai tämä uusi isompi antenni turvallisen paikan alavalta maalta tontin ulkokulmasta ainakin parin tonnin maahan upotetun, kahden ison kaivonrenkaan vuoraaman ja keskiputkenkin läpi raudoitetun kivi ja betonikakun päältä. Sieltä oli myös laajempi esteetön näkyvyys melkein kaikkiin saatavillalla olleisiin satelliitteihin. Jalustan keskellä sojottanut, olisiko ollut n. 120 mm:n erittäin paksuseinäinen teräsputki, suorastaan soi sitä vaikka lekalla löi, se ei kertakaikkiaan heilunut yhtään. Kuvakaan ei enää pahemmin kovillakaan tuulilla suhistellut, vaikka tämän 3 metrin alumiinipeilin keila oli vain n. 0,6 astetta. Kääntömoottorikin oli joku ulkomailta tilattu super-heavy-duty-malli, koska tuon peilin tuulikuorman voima olisi, sopivan termin puutteessa, ns. suolistanut pienemmät mallit. Lautanen kannatti kuitenkin aina kovilla tuulilla muistaa parkkeerata niin, että moottori jäisi mahdollisimman lyhyelle varrelle.
Jalustan maahan upotettujen järeämpikokoisten kaivonrenkaiden (2 kpl) tontille tuomisessa oli kova homma. Pyörittelin isokokoiset kaivonrenkaat tontille metsäpellolta runsaan kilometrin päästä naapurin isännältä ne parilla kirkkaalla taidelasipullolla hankittuani. Tai no, olihan niiden vaatiman - ne päällekkäin pistettyäni - pari metriä syvän kuopan kaivaminen lapiolla klini-savimaahan räntäsateessa aikamoinen ruumiillinen koitos sekin. Henkistä kestävyyttä puolestaan söi sen sisälle lataamani tuhdin betonikakun kovettumisen odottelu pitkälle seuraavaan kevääseen asti.
Tässä yllä vielä kohta seuraavan bandscan-videon vastaanotossa käytetty Aerialin 3 metrin alumiininen satelliittiantenni.
Antennin takana näkyy erillinen pieni tilttikulman säätömoottori, jolla pystyi tarvittaessa optimoimaan antennia pystysuunnassa. Vaikka antenni isommalla kääntömoottorillaan ja tarkoitusta varten kyläsepällä teetetyllä järeällä Polarmount-jalustallaan seurasikin tv-satelliittien geostationääristä rataa, tarvittiin hienoista pystykulman säätöä esim. kiertoradaltaan hieman sivuun ajautuneiden vanhempien satelliittien (inclined orbit) tarkkaan seurantaan. Ja koska antennin jalustan kääntöalue ratatasolla (eli sivusuunnassa) oli aika laaja (n. 40E.45W), optimoi pystykulman säätömahdollisuus tarkan suuntauksen myös kääntöalueen ääripäissä, esim, Panam Sat:ia (PAS 1 45 W footprint) vastaanotettaessa oli antennin keila enää n. kahden asteen (eli neljän täydenkuun halkaisijan) päässä horisontista (PAS 1 elevation angle). Sitä vastaanottaessa oli ilmakehän aiheuttama signaalinvoimakkuuden jatkuva vaihtelu ja huojunta jo erittäin voimakasta.
Virittimen muistipaikkatiedostosta vuodelta 1996 löytyivät nämä tallennetut ratapositiot, joissa ovat mukana myös C-bandilla lähettäneet satelliitit sekä news feedit (sivusyöttöjen vaatimat extrat-positiot karsittu tästä pois):
Näiden pääpeilin satelliittipositioiden lisäksi signaaleja tuli myös kiinteästi suunnatuilta lautasilta, pääantennin kääntövaralla saavuttamatta jäänyt 63 E oli omalla 1,8 metrin antennillaan (sieltä tulivat italialaiset kanavat) ja kaikilla pääpositioilla 19,2 E, 16,0 E, 13,0 E, 10,0 E, 5,0 E, 1,0 W, 5,0 W ja 8,0 W oli myös lopulta omat kiinteät antenninsa/mikroaaltopäänsä kanavanvalinnan nopeuttamiseksi. Iso käännettävä lautanen vapautui näin DX-käyttöön. Tarkemmin näkyy tästä edempänä tulevasta kaaviosta.
Näillä pohjatiedoilla viimein siihen bandscaniin:
Analogue Satellite TV bandscan 1993 Europe SW Finland - Manhattan 9000 receiver with 3 m Polarmount
"This is a VCR-recording of an analogue Satellite TV bandscan made back in 1993 using a Manhattan 9000 satellite receiver and a 3 m aluminium, motorized and polarmounted satellite dish (Aerial), location Europe, Scandinavia, SW-Finland. Also some C-band received up here, even those signals were very weak when received long outside of the targeted footprint. End part has some Astra satellite received by a 90 cm dish for comparsion."
Bandscaniin liittyen tässä muutamia VHS-kaseteilta poimittuja Sky Movies clippejä ja jinglejä:
Sky Movies -Late Night Movie-intro-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Sky Movies - Cinema Preview-intro-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Sky Movies - Dirty Dancing-Trailer-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Wikipedia näin:
''Sky Movies was originally a single film channel offered as part of Sky's original four-channel package (along with Sky Channel, Sky News and Eurosport) on the Astra 1A satellite on 5 February 1989 and the first film shown on the channel was 1987's Dirty Dancing (clippi).''
Muita tallenteita asiaan liittyen:
Aloin tässä muistella mitä muuta löytyisikään vielä vanhemmilta videokaseteilta alkaen vuodelta 1982. ja C-kaseteilta 70-luvun puolelta alkaen.
Satelliittitelkkua onkin sitten tullut nauhoteltua heti tämän jutun ensimmäisen laitteiston alusta helmikuusta 1987, kun olin jo tänne Turun suuntaan asettunut asumaan ja opiskelemaan. Pitäisi digitoida kaikki, mutta mistä aikaa tähän kaikkeen. Muutaman kanavaklipin jo latasinkin oheen. Tässä otoksena VHS-kasetti no:9 Helmikuulta 1987; musiikkivideoita Music Boxilta, Sky Channelilta ja Superilta, ja ajatelkaapa. STEREONA! näitä on kolmisenkymmentä á 3h
Videoklipeistä tuli mieleen kun jaoin satelliittivirittimen signaalia tontin kaikkiin TV-vastaanottimiin ja rakennuksiin ilmeisesti aika voimakkaalla tv-modulaattorilla, niin maaseudun naapurit vähän pidemmänkin matkan päästä iltaisin soittelivat ja pyysivät laittamaan elokuvakanavaa päälle. Jos nyt oikein muistan tai sitten en ;-D
Niin, ja Mike Tysonin lyhyeksi lopettama ottelu tuli Sky-paketilla suorana, kuten myös Baghdadin spektaakkelimaiset pommitukset Intelsatin CNN:ltä Kuwaitin sodan aikaan. News-feed transpondereilta vielä reaaliaikaisina tai sitten täysin editoimattomina raaka-feedeinä hurjimmat näyt.
Vuosia myöhemmin, syksyllä vuonna 2001 työpaikalla Littoisissa satelliittihedaria säädellessäni 9. marraskuuta keskeytettiin CNN:n lähetys Breaking Newsilla että joku pienkone olisi törmännyt ikkunaan ja siitä seuraavien minuuttien sisällä eskaloitunut kaaos piirtyi suorana lähetyksenä seuraavien tuntien aikana omien verkkokalvojeni lisäksi koko maailman televisioruuduille.
Satelliittivastaanottolaitteista ym:
Ensimmäinen satelliittivirittimeni oli Salora Mark 2, sain sen käsiini joltain tekniikkamessuilta demolaitteena muutamalla tuhannella markalla. Sen kanssa minulla oli aluksi Aerialin 1,8 m lautasantenni ja nf 2,5 LNB.
Seuraavaksi hankin edellistä hieman parempilaatuisella Dolby NR Stereo-äänellä varustetun Salora XLE 8901 -virittimen, jolla kelpasi katsellla ja nauhoitella Eutelsat 13 E:n Sky ja Super kanavilta tulleita musiikkiohjelmia ja -videoita sekä Filmnettiä.
Antenninkin päivitin ensin 2,3 ja pian 2,4 metrin lasikuituantenniksi.
Eutelsatista 13 E tullutta Filmnettiä purin vuodesta 1987 alkaen analogisella video-in video-out piirikortilla, tämä oli siis ennen D2-MAC aikaa ja Voyagereita, tms. PIC-programmereita. Alkuperäistä Eutelsatin Sky Channelia varten oli jossain vaiheessa myös samanlainen vastaava sen mentyä koodattuksi. Ulkomailta tilatut ja käsintehdyt piirikortit olivat liki käytetyn Datsun 100 A:n hintaisia kuten myös parhaimmat n.f. 2,5 dB:n mikroaaltopäätkin silloin joskus v.1987. Ovat vielä tallella, kuten myös tuo edistyneempi Manhattan 9000-viritinkin, josta lisää edempänä.
Sky Movies ym. Astrasta vuonna 1989 ja siitä eteenpäin käyttivät analogista Videocrypt-koodausta, johon minulla oli erillinen SVA1 VideoCrypt Decoder for Sky Television ja siihen Englannista mutkan kautta niinikään Sky:ltä tilattu aito kortti.
Ranskan MCM D2-MAC musiikkikanavaa sen aikaisella digitaalisella äänellä katselin myös myöhemmin tilatulla kortilla. Soundit hakkasvat Wegener Pandat mennen tullen. Myös Filmnet ja lukuisat muut uudet kanavat siirtyivät pikkuhiljaa tähän uuteen lähetysstandardiin. D2-MAC-dekooderina oli lopulta kolmipesäiseksi laajennettava Nokia 5918 CS jonka kaikki korttipesät olivat käytossä.
Manhattan 9000 satelliittiviritin:
Analogiajan päävirittimimeksi 90-luvulla vakiintunutta Manhattania tuunasin hartaasti, tein siihen kytkentäkaaviota ja piirilevyn eri kohtien ahkeraa mittailua hyödyksi käyttäen useita pieniä modifikaatioita, joiden avulla sain lopulta (kanavakohtaisten muistipaikkojen alle talletettavien eri parametrien kombinaatioita yhdistellen) useita uusia transistorin kautta ulosottettuja ja vahvistettuja ohjaussignaaleija. Näillä pystyin ohjaamaan jo vähan turhan moninmutkaiseksi päässeen systeemini valintoja kätevästi suoraan kanavakohtaiseen muistipaikkaan tallennettuna; mm. IF-signaalin reititystä tai erillisen tunerin valintaa, dekooderin korttipesien ohjausta jne. ym.
Päänvaivaa aiheutti myös jo lukuisaksi kasvaneiden kanavapaikkojen määrä ja niiden muokkaus. Vaikka Manhattan 9000 olikin aikaansa nähden todella monipuolinen, miltein Chaparral Monterey 40:n veroinen laite, ei siinä vielä ollut tietokoneelle kytkettävää sarjaporttia muistipaikkojen hallintaan. Muistipaikkojen kankea editointi kaukosäätimellä vei iltakausia. Olin onneksi nyt jo vähän perehtynyt IC-piirien ohjelmointiin, paikallistin Manhattanin emolevyllä sijainneet kolme 24C16 muistipiiriä (joissa jokaisessa runsaan 100 kanavan tiedot peräkkäin), tilasin samanlaisia varaksi pussillisen ja modasin alkuperäiset kantaan asennettavaksi ja kätevästi vaihdettaviksi. Tein ko. muistipiiriä varten luku- ja ohjelmointilaitteen, irroitin muistipiirit kannasta ja luin jokaisen erikseen, yhdistelin kaikkien kolmen datat 286-koneellani yhteen tiedostoon. Siitä sitten vain HEX-editorilla kanavaparametrien rivit haluttuun järjestykseen, tiedosto taas kolmeen osaan (alkuperäisiä mallintaen), programmeri PC:n COM-porttiin, piirit kantaan kiinni yksitellen ja "enter", näin kaikille piireille. Ensimmäisellä kerralla hieman heikotti virtoja päälle kytkiessä, mutta riemu oli suuri kun Manhattan aivosiirron jälkeen heräsi koomasta ja kaikki kanavat olivat nyt juuri halutussa järjestyksessä! Asian onnistuneesti tutkittuani kirjoitin seuraavat muistiinpanot. Ne löytyivät vanhalta disketiltä, avasin ko. txt-tiedoston juuri nyt tätä juttua koostaessani liki 25 vuoden jälkeen
Youtube-kanavaltani löytyy lisää clippejä näistä satelliittikanavien jingleistä ja tässä vielä asiaan liittyvä kotivideoclippi vuodelta 1993, jossa näkyy myös satelliittivastaanottoa ja mm. tämä Manhattan 9000 satelliittiviritinkin.
Videolla esiintyvät ainakin:
- JVC R-X350V - Digital Synthesizer Stereo FM Receiver
- JVC KD-WR90 - Twin Reverse Stereo Casette Deck
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo Video Casette Recorder
- Manhattan 9000 Satellite Receiver
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo VCR
- Videocrypt Decoder SVA1 for Sky Television
- Motorola Micro-Tac II - NMT
- Galaxy Saturn - CB Radio
- Philips ART 60 - 5''TV Stereo Radio Casette Recorder
- Astra Satellite Reception, Sky Movies, 90's
- Salora K70 Stereo TV
What Satellite TV-lehden tilaamalla pysyi aina kärryillä viimeisistä satelliittilaiteuutuuksista.
Koodauksenpurun testailua:
90-luvulla kokeilin mielenkiinnosta ja testimielessä 286 PC:llä reaaliaikaisesti D2-MAC:ia dekoodaavaa ohjelmaa nimeltään Voyager. Sitä varten piti tehdä piirilevystä sovitin MAC-dekooderin kortinlukijaan ja siitä sitten tietokonneen sarjaporttiin. Voyager näytti kyllä kovin hienolta ja siihen aikaan hi-techilta koodinpurkua reaaliaikaisesti tehdessään. Myös tuo jo aiemmin mainittu Filmnet, nyt uusine sisarkanavineen, käytti jo tässä vaiheessa samaa D2-MAC:ia ja salausta joka mm. em. HW:llä ja ohjelmilla edelleen testattessa aukesi.
Tämän jälkeen tein netistäkin jo pikkuhiljaa saataville tulleiden ohjeiden mukaan muutamia erilaisia ohjelmointilaitteita ja aloin ohjelmoimaan niillä mm. PIC 16C84-piirejä esim. Ludipipolla. PIC-piirit olivat dekooderiin korttipesään sopivaan korttiaihioon kiinnitettynä testikäytössäkin tietokoneella tapahtuvaa emulointia vaivattomampaa ja myöhemmin itse tehdylle vähän isompaa PIC-piiriä käyttäville kortille sai ohjelmoitua jopa useita kymmeniä eri kanavia tai kanavapaketteja avaavia koodeja.
Hieman myöhemmin 90-luvun puolenvälin jälkeen tulivatkin sitten jo Viasatit ja TV 1000:netkin sun muut, edelleen D2-MAC-pohjaisina. Mutta mitäs näistä vanhoista menneistä, kunhan tässä vaan tarinoin.
Satelliittisysteemisotku:
Juttua tuntuu vieläkin riittävän, joten takaisin Nousiaisten tontille ja viime vuosituhannelle.
TV- ja satelliittivastaanottoharrastuksen ollessa ns. "pahimmillaan" 1990-luvun alussa, oli erikokoisia kiinteästi suunnattuja lautasia, suunnattavan pääpeilin lisäksi ainakin kuusi kappaletta, niiden lisäksi kaksi ristikkomastoa ja sinne tänne sojottavia yageja, sekalaista ohjauspiuhaa sekä maa- ja ilmakaapelia risteili tontilla siihen mennessä varovaisesti arvioiden ainakin kilometrin verran. Häkkyröitä kertyi tontille lopulta jo niin, että piti piirtää kaaviot pysyäkseen kärryillä mikä piuha meni minnekin;
Tältä näytti vuoden 1999 viimeisin versio satelliittiantennipuolella:
Kaavio jatkuu hyvän matkaa tuonne oikealle ---->
Suunnattavan ison pääpeilin satelliittipositioiden lisäksi signaaleja tuli myös kiinteästi suunnatuilta lautasilta, pääantennin kääntövaralla saavuttamatta jäänyt 63 E oli omalla 1,8 metrin antennillaan (sieltä tulivat italialaiset kanavat) ja kaikilla pääpositioilla 19,2 E, 16,0 E, 13,0 E, 10,0 E, 5,0 E, 1,0 W, 5,0 W ja 8,0 W oli myös lopulta omat kiinteät antenninsa/mikroaaltopäänsä kanavanvalinnan nopeuttamiseksi. Iso käännettävä lautanen vapautui näin DX-käyttöön.
Silloin kun systeemi lähti rakentumaan laajemmaksi Manhattan 9000:n aikaan, ei vielä ollut mitään Diseq:ejä, joten systeemin antennikytkimiä ohjattin mustipaikkojen takana olleilla 4-portaiseilla LNB-jänniteasetuksilla, 22kHz piipillä sekä 3 x 0/12V kytkimillä, jotka kaikki vuosien mittaan kovasti modaamastani Manhattan 9000:n aluksi kaksitunerisesta satelliittivirittimestä lopulta löytyivät. Kolmannen ns. Extended Low Treshold -tunerin se sai sisuksiinsa, kun kahden alkuperäisen tunerin valittava kaistanleveys alimmillaankin jäi liian leveäksi päälautasen sivusyötön C-bandin DX-vastaanotossa. Ajan mittaan lopulta toistakymmentä mikroaaltopäätä ja lukuisia IF-linjavahvistimia ohjannut Manhattan 9000:n virransyöttöpuoli piti rakentaa kokonaan uusiksi muuntajakelojen käämimistä myöten.
Aerialin 3m satelliittilautasen syöttöpisteen vieressä 30 litran käymissangon alla kumminkin puolin sijaitsivat myös 4GHz ja 12,5GHz bandien LNB:t. Keskifokuksessa sijainneella, kulloinkin aina mahdollisimman matalakohinaisella Ku-bandin mikroaaltopäällä, ei suorituskyvyn maksimoimiseksi ollut mekaanista eikä edes magneettistakaan polarisaationkääntäjää (niissä oli testieni mukaan n. 0,2.0,3 dBn: kohinanluvun kasvua vastaava hävikki, joten sellainen ei siis tullut kysymykseenkään!), vaan lämpövastuksilla pakkasen varalta varustettu Aerialin messinkisen syöttötorven ympärille sorvattu kuulalaakeri, jonka avulla satelliittivirittimen mekaanisen polarisaationkääntäjälle tarkoitetun H/V-valinnan ohjauspulsseilla kääntyikin koko mikroaaltopää syöttötorvineen. Mikroaaltopää, eli LNB, oli vanhan Raid-purkin sisällä, Raid-purkin yläpäässä oli peilin syötön tukivarsiin rungostaan kiinnitetty tujumpi servomoottori. Näin koko polarisaationkääntö sujui täysin häviöttä ison muovisen suojasangon alla talvipakkasillakin ja pelkillä virittimen muistipaikan asetuksilla, kuten kaikkien muidenkin em. mikroaaltopäiden ohjaus muualla systeemissä. Ainoastaan ison pääpeilin pystykulman hienosäätömoottoria piti tarvittaessa tarkentaa erillisellä säädöllä.
Tulikohan tämä nyt yhtä sekavasti esitettyä kuin aiemmin toteutettuakin?
Satelliitti-TVDX poimintoja:
Israel TV1 - Middle East Spot Beam, Ku band 1995
Tässä 3 metrin antennilla vastaanotettu kaappaus kaukaa varsinaisen footprintin ulkopuolelta, Israelin TV1 Ku bandilla (11 GHz) Intelsat V F-1:
Se oli pitkään yksi heikoimmista minulla näkyneistä 11 GHz:n alueen satelliitti tv-kanavista, sen signaalinvoimakkuus täällä Lounais-Suomessa footprinteissä usein käytetyin EIRP-arvoin oli arviolta n. 27dBW. Käytinkin usein sitä vastaanottosysteemin kulloiseenkin optimointiin tai uusien mikroaaltopäiden testailuun. Värien saaminen kuvaan vaati tarkkaa suuntausta ja kuivaa kylmää pakkasyötä. Nyt digitaaliajalla ei siitä olisi näkynyt jälkeäkään, kyllä analoginen SAT-TV dixailu vaan oli hauskaa!
C-band (4 GHz)
Innostuksen edelleen kasvaessa halusin myös kokeilla täällä pohjoisessa hyvin heikoksi jääviä C-bandin Afrikkaan, Arabiaan ja muualle tropiikkiin suunnattuja tv-asemia. Yhtenä ensimmäisistä eksoottisimmista oli muistaakseni Ghana säätiedotuksineen. Siitä ei tietenkään tullut kuvaa, eikä asema enää myöhemmin lähettänyt, mutta tässä jotain muita tuosta vuoden 1993 VHS-nauhalle talletetusta bandscanista irrotettuja C-bandin kanavia. Kuvaputkella häilyivät silloin ainakin Madagasgar, Algeria, Dubai, Egypti, Kuwait, Libya ja Saudi-Arabia (CNN:n, C-Span:in, RFO:n sekä TVE International:in tutummalta tuntuneiden globaalien tarjontojen lisäksi).
(klikkaamalla isommaksi)
C-bandin vastaanotto ei näillä täkäläisillä korkeusasteilla kuitenkaan ollut kovinkaan kummoista, sillä edes 3 metrin peili täällä maailman katolla ei riittänyt tv-satelliittien päiväntasaajalle parhaiten kantavien Global Beamien vastaanottoon (tänne suunnattua Neuvostoliiton aikasta Ghorizonttia lukuunottamatta). Vastaanottoa saattoi myös jonkunverran heikentää kompromissi jättää C-bandin 4 GHz:n mikroaaltopää hieman sivuun pääantennin fokuksesta, sillä keskellä sijaitsi eniten käytetetty ja kriittisin Ku-aaltoalueen LNB. Kun kyseessä kuitenkin oli käännettävä peili, pystyi asian kohtalaisen hyvin kompensoimaan suuntaamalla peiliä vastaavasti hieman sivulle vastakkaiseen suuntaan, eikä matalampi 4 GHz:n taajuus tästä juuri kärsinyt. Saadakseni 4 GHz:n syöttötorven kuitenkin mahdollisimman lähelle keskustaa, jätin siitä tietoisesti syöttötorven kuristusrenkaat pois ja sillä kyllä saattoi olla asiaan suurempi negatiivinen vaikutus. Tietoa tuommoisista "kaiken maailman" virityksistä ei siihen aikaan ollut näin vain googlettemalla saatavilla, joten kaikki piti soveltaa ja kokeilla itse.
DFS Kopernikus 1 (11-12 GHz)
oli myös haastava täällä Suomessa, muttei kuitenkaan mahdoton.
Tässä siitä havaintokooste vuodelta 1993;
(klikkaamalla isommaksi)
Lähikuva havaintokoosteesta näyttää Kopernikuksen signaalin kärvistelyn virittimen kohinakynnyksen alapuolella:
(ja Dow Jones -indeksin silloisen hurjan peräti 3364,87 pisteen lukeman :-D))
Suomi oli sijaintinsa puolesta Euroopan vihoviimeisimpiä kolkkia satelliittivastaanottoa ajatellen, se oli syrjässä lähes kaikista footprinteistä ennen Tele-X:ää. Tilanne täällä Lounais-Suomessa oli hieman muuta maata suosiollisempi, mutta jo Etelä-Ruotsissa tai Tanskassa pärjättiin paljon pienemmillä lautasilla. Toisaalta, ehkä harrastamisen haastavuus täällä teki siitä mielenkiintoisempaa ja yllytti jatkuvasti yhä isompien antennien hankkimiseen! Olipa eräällä kaverillani Keski-Suomen suunnassa hirmuinen, peräti 5 metrin Cassegrain-antennikin myöhempää Astra 2:sta varten!
Analogisesta digitaaliseen ja pienempiin antenneihin
Tuo kaverin hieno 5 metrin lautanen toi mieleen suuret CATV-pääkeskuksten antennit, joita vielä oli kun pääsin niiden kanssa tekemisiin työelämässä myöhemmin 90-luvun puolivälissä, tämän oman 80-luvulla alkaneen siviiliharrastelun jo hieman hiipuessa. Satelliittikanavien digitaalisaatio (uuden tekniikan eduista huolimatta) vei pikkuhiljaa intohimoisimmat suhinat SAT-TVDX-harrastamisesta, eikä muutto kerrostaloon ainakaan enää edistänyt harrastamista. Kaupunkiin muutettuani minulla oli vielä muutama Pacen viritin (esim. Pace MSS 260) ja viimeeksi v. 2008 TopField TF 7700 HDPVR digiviritin parilla multifokus parvekeantennilla. Parvekeremontti kuitenkin siivosi loputkin antennit pois.
Etelä-Amerikkaa C-bandilla (DVB-S, 4 GHz) 2000-12-11
Viimeisimpiä testauksia Nousisaisten isolla antennilla oli osittain töihin liittyen (tämä oli muusta analogisatelliittiaiheisesta kirjoittelusta poiketen jo digi- eli DVB-S aikaa), kun tarvittiin tuotekehitysprojektia varten signaalia hankalan matalalla olevasta NSS 806 40,5 W satelliitista C-bandilla. Koska minun oli silloin vielä mahdollista käyttää Nousiaisisten QTH:n läntiseen horisonttiin asti kääntyvää isoa peiliäni, sain kerrankin tehdä näitä harrastushommia palkan kera!NSS 806 satelliitista positiolta 40,5 W tuli DVB-S mukseja aina Etelä-Amerikoista asti ja ne näkyivät täällä Lounais-Suomessa 3 metrin antennilla matalasta tulokulmasta huolimatta.
2000-12-11 - DVB-S test reception of NSS 806 40,5 W C-band (4 GHz)
Mikroaaltopäitä (LNB):
Alkuaikojen mikroaaltopäistäni, ison pääantennin mikroaaltopäänä oli 90-luvun alussa hankittu, silloin paras mahdollinen saatavilla ollut ja erästä valikoitu, muistaakseni n. 900 markan hintainen (mikä oli jo "halpaa" verrattuna alkuaikojen hintoihin!) japanilaisen DX Antennan valmistama DSA-528F. Sen kohinaluku (kauttaaltaan n. 0,9 dB) oli siihen aikaan varsin hyvä ja oli kerralla huikea hyppäys eteenpäin. Intelsatin (27,5 W) heikosta Discovery Channel:istakin lähtivät drop-out "kipinät" kerralla pois. Mikroaaltopään mukana tulivat sen yksilölliset allekirjoitetut todistus- ja mittauspöytäkirjat.
Sen jälkeen tuli ykköspaikalle Gardiner E10951170-0.8, joka oli vain hitusen edellistä parempi NF 0,8 dB:n kohinollaan.
Nämä nyt jo 30 vuotta vanhat alkuperäiset ja jo kovin kärsineet yksilöt löytyivät kellarin kätköistä. Viimeiseksi vielä yksi iskemättömäksi jäänyt; C-band LNB, Extended Professional II, California Amplifier (nf. 17K).
Mikroaaltopäiden kohinat (ja hinnat!) ottivat seuraavan ison hyppäyksen alaspäin vasta paljon myöhemmin, mutta silloin oli QTH:ni jo kaupungissa ja harrastaminen uinumassa (toistaiseksi.).
Nykyisen kaltaisista 0,2 dB:n päistä 11-12 GHz:llä ei silloin vielä ollut tietoakaan. Sen kyllä olin huomaavinani, että kireimmillä pakkasilla mikroaaltopäiden kohinatkin hiukan laskivat ja footprintin ulkopuoliset kanavat näkyivät normaalia paremmin, vai olisiko tuo sitten johtunut kovien pakkasöiden ylensä hyvin kuivasta ja tyynestä alailmakehästä. Isompia huolenaiheitani olivat kuitenkin sen erikseen tarvittaessa päällekytkettävän noin 18 ohmin 5W vastuksen lämmitysteho siellä kaukana ulkona satelliittiantennin servolla kääntyvän mikroaaltopään kuulalaakerin vieressä. Pystyykö polarisaatiota tänään vaihtamaan? Jääkö leffan alku siksi nauhoittamatta? Lähteekö Ascona aamulla käyntiin?
Satelliitti-TV-aiheisia muisteloita tässä siis.
Satelliittitelevisiomuisteluin,
holmch66 a.k.a. Koekone
QTH nykyään Turku
Loppuun liitteeksi vanhoja footprint-karttoja ja antenni/CN taulukoita ym. sekalaista vanhoista mapeista skannattua.
Aivan välttävä minimi-lautasantenniantennikoko niiden silloisten muutaman (lähinnä Eutelsat 1 F-1, 13 E ja Intelsat V F-10, 27,5 W) Ku-bandin tv-satelliitin vastaanottamiseksi oli täällä Lounais-Suomessakin vähintään hyvänlaatuinen 1,8 m, mielummin 2,4 m (hyvän mikroaaltopään kohinat olivat silloin n. 2,5dB).
Alla noiden satelliittien sen aikaisia footprinttejä (klikkaamalla isommaksi):
Astra 1A, 19,2E - 1989
Mikroaaltopäiden (LNB) kohinalukujen pikkuhiljaa laskiessa alle 2dB:n ja Astra 1A-satelliitin aloittaessa joulukuussa 1988, paranivat footprinttien signaalinvoimakkuudet täällä niin että jo 1.2 m offsetilläkin sai kohtalaisen kuvan, ainakin toisella täällä vahvemmalla Astran H-pol-keilalla.
Astra 1A:n heikommalla V-polarisaatiolla samana keväänä 1989 aloittanut ja siihen aikaan aivan erinomainen Sky Movies-elokuvakanava, tarvitsi kuitenkin täällä Lounais-Suomessakin (parhaalla mahdollisella mikroaaltopäälläkin) vielä vähintään 2,4 metrin antennin, jotta täysin virheetön kuva (säävaraus huomioiden) saavutettiin.
Kun Astra 1B keväällä 1991 liittyi samaan 19,2 E ratapositioon, näyttivät footprintit tältä:
Kuten näistä uudemmista vuoden 1992 footprint-kartoista näkyy, oli Astra 1B:nkin vertikaalipolarisaatiolla muutamia täällä todella heikoksi jääviä kanavia, kuten esimerkiksi TCC ja CNN (band-scan videon kohdassa 0:43 - 0:51), ne näkyivät täällä 3 metrin antennillakin "kipinöiden". Niillä oli kuitenkin hauskaa testailla antennin suorituskykyä, koska pienemmillä peileillä ei näistä Astra 1B:n heikoimmista vertikaalipuolen kanavista kanavista näkynyt juuri mitään.
Mikroaaltopäänä tuohon aikaan oli aivan 90-luvun alussa hankittu, silloin paras mahdollinen saatavilla ollut ja erästä valikoitu edellä jo paremmin esitelty DX Antennan DSA-528F. Sen kohinaluku (kauttaaltaan n. 0,9 dB) oli siihen aikaan varsin hyvä ja oli kerralla huikea hyppäys eteenpäin. Intelsatin (27,5 W) heikosta Discovery Channel:istakin lähtivät drop-out kipinät kerralla pois.
Available signal strenght/dish aperture vs. resulting margin above treshold
Footprintteihin liittyen, alla hieman suuntaa-antavaa signaalinvoimakkuus/peilikoko vs. saavutettavaa margin above treshold (ei siis C/N) taulukkoa, jota koostettu ja muokattu joskus 90-luvun puolivälissä, silloin jo noita alkuaikoja vähän parempien LNB-kohinalukujen (NF 0,8), virittimien tyypillisten kohinakynnysten ja Astran käyttämän hieman kapeamman kaistanleveyden 27 MHz mukaan (pieni säävaraus ja täkäläinen 20 asteen elevaatio huomioiden).
Achieved C/N and resulting analogue picture quality
Tässä puolestaan ylläolevaan taulukkoon liittyvää, alunperin lehtileikkeestä kopioitua; saavutetun C/N:n vaikutuksesta analogisen satelliittilähetteen kuvanlaatuun (tässäkin virittimien kohinaluku oli jo 80-luvun puolivälin artikkelin ajoista parantunut).
Linkkejä:
EDIT 2021-04-15: lisätty footprinttejä, kanavakaappauksia, linkkejä ja laitteistohistoriaa.
Sitten tulevat näköjään väkisin peräkkäin nuo liitteetkin kaikki..
Disclaimer, tästä saanevat vaimeita kicksejä vain näitä analogisia satelliittihommia joskus vuonna käpy ja kivi harrastaneet, jos edes hekään. Muut älkää vaivautuko. Mutta tulivatpahan nämäkin nyt arkistoista kaivettua.
Eli:
Analoginen satelliittitelevisio bandscan vuodelta 1993 ja vähän muutakin
1980-luvun puolessavälissä aloin innostua satelliittitelevisiovastaanotosta ja vauhtiin pääsin heti alkutalvesta 1987 jolloin ensimmäisenä virittimenä oli Salora Mark 2 ja siihen aikaan juuri ja juuri välttävä 1,8 metrin antenni.
Kesällä 1988 katolla komeili jo 2,4 metrin antenni ja vastaanottimena edellistä parempilaatuisella Dolby NR Stereo-äänellä varustettu Salora XLE 8901.
90-luvulle tultaessa tuli pääantenniksi uutena hankittu 3 metrin Aerial AS30 Polarmount-jalustalla ja erillisellä elevaatiokulman hienosäätömoottorilla. Aerial Oy:n alumiinista valmistama ja erinomaisen pintatarkkuuden omannut 3 metrin peili oli hyvin kapeakeilainen, joten sen suuntauksen oli oltava mahdollisimman tarkka. Linkin kuvasta näkyvät antennin speksit.
Tuossa pari kuvaa ylempänä esitelty 2,4 metrin kattolautanen muuttui lentäväksi lautaseksi ainakin kolmensadan kilon jalustarakenteineen syysmyrskyssä aamuyöstä ihan 80-luvun lopulla. ''Nyt se lähti.'' olin kuulemma todennut sängyssä istumaan noustuani. Kaapelinpätkiä perässään vetänyt kasa rautaa, murskaantunutta lasikuitua ja betonia päätyi lopulta n. puolen metrin päähän pihalla parkissa olleesta 1 tuuman Panasonic TR-1000 P kuvaputkitelkkarilla varustetusta silmäterästäni, punaisesta kahdenlitran amis Opel Asconasta.
Yllämainitusta vahingosta viisastuneena sai tämä uusi isompi antenni turvallisen paikan alavalta maalta tontin ulkokulmasta ainakin parin tonnin maahan upotetun, kahden ison kaivonrenkaan vuoraaman ja keskiputkenkin läpi raudoitetun kivi ja betonikakun päältä. Sieltä oli myös laajempi esteetön näkyvyys melkein kaikkiin saatavillalla olleisiin satelliitteihin. Jalustan keskellä sojottanut, olisiko ollut n. 120 mm:n erittäin paksuseinäinen teräsputki, suorastaan soi sitä vaikka lekalla löi, se ei kertakaikkiaan heilunut yhtään. Kuvakaan ei enää pahemmin kovillakaan tuulilla suhistellut, vaikka tämän 3 metrin alumiinipeilin keila oli vain n. 0,6 astetta. Kääntömoottorikin oli joku ulkomailta tilattu super-heavy-duty-malli, koska tuon peilin tuulikuorman voima olisi, sopivan termin puutteessa, ns. suolistanut pienemmät mallit. Lautanen kannatti kuitenkin aina kovilla tuulilla muistaa parkkeerata niin, että moottori jäisi mahdollisimman lyhyelle varrelle.
Jalustan maahan upotettujen järeämpikokoisten kaivonrenkaiden (2 kpl) tontille tuomisessa oli kova homma. Pyörittelin isokokoiset kaivonrenkaat tontille metsäpellolta runsaan kilometrin päästä naapurin isännältä ne parilla kirkkaalla taidelasipullolla hankittuani. Tai no, olihan niiden vaatiman - ne päällekkäin pistettyäni - pari metriä syvän kuopan kaivaminen lapiolla klini-savimaahan räntäsateessa aikamoinen ruumiillinen koitos sekin. Henkistä kestävyyttä puolestaan söi sen sisälle lataamani tuhdin betonikakun kovettumisen odottelu pitkälle seuraavaan kevääseen asti.
Tässä yllä vielä kohta seuraavan bandscan-videon vastaanotossa käytetty Aerialin 3 metrin alumiininen satelliittiantenni.
Antennin takana näkyy erillinen pieni tilttikulman säätömoottori, jolla pystyi tarvittaessa optimoimaan antennia pystysuunnassa. Vaikka antenni isommalla kääntömoottorillaan ja tarkoitusta varten kyläsepällä teetetyllä järeällä Polarmount-jalustallaan seurasikin tv-satelliittien geostationääristä rataa, tarvittiin hienoista pystykulman säätöä esim. kiertoradaltaan hieman sivuun ajautuneiden vanhempien satelliittien (inclined orbit) tarkkaan seurantaan. Ja koska antennin jalustan kääntöalue ratatasolla (eli sivusuunnassa) oli aika laaja (n. 40E.45W), optimoi pystykulman säätömahdollisuus tarkan suuntauksen myös kääntöalueen ääripäissä, esim, Panam Sat:ia (PAS 1 45 W footprint) vastaanotettaessa oli antennin keila enää n. kahden asteen (eli neljän täydenkuun halkaisijan) päässä horisontista (PAS 1 elevation angle). Sitä vastaanottaessa oli ilmakehän aiheuttama signaalinvoimakkuuden jatkuva vaihtelu ja huojunta jo erittäin voimakasta.
Virittimen muistipaikkatiedostosta vuodelta 1996 löytyivät nämä tallennetut ratapositiot, joissa ovat mukana myös C-bandilla lähettäneet satelliitit sekä news feedit (sivusyöttöjen vaatimat extrat-positiot karsittu tästä pois):
45,0 W 37,5 W 34,5 W 31,5 W 30,0 W | 27,5 W 24,5 W 21,5 W 18,0 W 14,0 W | 11,0 W 8,0 W 7,0 W 5,0 W 4,0 W | 1,0 W 3,0 E 5,0 E 7,0 E 10,0 E | 13,0 E 16,0 E 19,2 E 21,5 E 23,5 E | 25,5 E 26,0 E 28,5 E 30,5 E |
Näiden pääpeilin satelliittipositioiden lisäksi signaaleja tuli myös kiinteästi suunnatuilta lautasilta, pääantennin kääntövaralla saavuttamatta jäänyt 63 E oli omalla 1,8 metrin antennillaan (sieltä tulivat italialaiset kanavat) ja kaikilla pääpositioilla 19,2 E, 16,0 E, 13,0 E, 10,0 E, 5,0 E, 1,0 W, 5,0 W ja 8,0 W oli myös lopulta omat kiinteät antenninsa/mikroaaltopäänsä kanavanvalinnan nopeuttamiseksi. Iso käännettävä lautanen vapautui näin DX-käyttöön. Tarkemmin näkyy tästä edempänä tulevasta kaaviosta.
Näillä pohjatiedoilla viimein siihen bandscaniin:
Analogue Satellite TV bandscan 1993 Europe SW Finland - Manhattan 9000 receiver with 3 m Polarmount
"This is a VCR-recording of an analogue Satellite TV bandscan made back in 1993 using a Manhattan 9000 satellite receiver and a 3 m aluminium, motorized and polarmounted satellite dish (Aerial), location Europe, Scandinavia, SW-Finland. Also some C-band received up here, even those signals were very weak when received long outside of the targeted footprint. End part has some Astra satellite received by a 90 cm dish for comparsion."
Bandscaniin liittyen tässä muutamia VHS-kaseteilta poimittuja Sky Movies clippejä ja jinglejä:
Sky Movies -Late Night Movie-intro-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Sky Movies - Cinema Preview-intro-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Sky Movies - Dirty Dancing-Trailer-(TBC-VHS-MPG2rip) 1989:
Wikipedia näin:
''Sky Movies was originally a single film channel offered as part of Sky's original four-channel package (along with Sky Channel, Sky News and Eurosport) on the Astra 1A satellite on 5 February 1989 and the first film shown on the channel was 1987's Dirty Dancing (clippi).''
Muita tallenteita asiaan liittyen:
Aloin tässä muistella mitä muuta löytyisikään vielä vanhemmilta videokaseteilta alkaen vuodelta 1982. ja C-kaseteilta 70-luvun puolelta alkaen.
Audiopuolella olen nauhoitellut ainakin aiemmin Radio Luxembourgin yö-ohjelmia (tässä sen legendaarinen 208-jingle) sekä sittemmin SR P3:n erinomaista ja aina tuoreinta musiikkivalikoimaa 80-luvulla. Niin, täytyy muistaa että vain hiljattain ennen tuota elettiin aikaa jollon täällä Suomessa oli käytännössä vain kolme valtakunnallista FM-asemaa eikä kukaan ollut vielä kuullutkaan netistä. YLE:n tunnin mittainen Rockradio taisi tulla kaksi tai kolme kertaa viikossa (asian vierestä tässä sen nauhoitetut loppu-jinglet n. vuodelta 1981: 1, 2 ja 3). Musiikkiuutuudet olivat kiven alla 80-luvulla. Satelliitti-tv oli järisyttävä uutuus!
Satelliittitelkkua onkin sitten tullut nauhoteltua heti tämän jutun ensimmäisen laitteiston alusta helmikuusta 1987, kun olin jo tänne Turun suuntaan asettunut asumaan ja opiskelemaan. Pitäisi digitoida kaikki, mutta mistä aikaa tähän kaikkeen. Muutaman kanavaklipin jo latasinkin oheen. Tässä otoksena VHS-kasetti no:9 Helmikuulta 1987; musiikkivideoita Music Boxilta, Sky Channelilta ja Superilta, ja ajatelkaapa. STEREONA! näitä on kolmisenkymmentä á 3h
Videoklipeistä tuli mieleen kun jaoin satelliittivirittimen signaalia tontin kaikkiin TV-vastaanottimiin ja rakennuksiin ilmeisesti aika voimakkaalla tv-modulaattorilla, niin maaseudun naapurit vähän pidemmänkin matkan päästä iltaisin soittelivat ja pyysivät laittamaan elokuvakanavaa päälle. Jos nyt oikein muistan tai sitten en ;-D
Niin, ja Mike Tysonin lyhyeksi lopettama ottelu tuli Sky-paketilla suorana, kuten myös Baghdadin spektaakkelimaiset pommitukset Intelsatin CNN:ltä Kuwaitin sodan aikaan. News-feed transpondereilta vielä reaaliaikaisina tai sitten täysin editoimattomina raaka-feedeinä hurjimmat näyt.
Vuosia myöhemmin, syksyllä vuonna 2001 työpaikalla Littoisissa satelliittihedaria säädellessäni 9. marraskuuta keskeytettiin CNN:n lähetys Breaking Newsilla että joku pienkone olisi törmännyt ikkunaan ja siitä seuraavien minuuttien sisällä eskaloitunut kaaos piirtyi suorana lähetyksenä seuraavien tuntien aikana omien verkkokalvojeni lisäksi koko maailman televisioruuduille.
Satelliittivastaanottolaitteista ym:
Ensimmäinen satelliittivirittimeni oli Salora Mark 2, sain sen käsiini joltain tekniikkamessuilta demolaitteena muutamalla tuhannella markalla. Sen kanssa minulla oli aluksi Aerialin 1,8 m lautasantenni ja nf 2,5 LNB.
Seuraavaksi hankin edellistä hieman parempilaatuisella Dolby NR Stereo-äänellä varustetun Salora XLE 8901 -virittimen, jolla kelpasi katsellla ja nauhoitella Eutelsat 13 E:n Sky ja Super kanavilta tulleita musiikkiohjelmia ja -videoita sekä Filmnettiä.
Antenninkin päivitin ensin 2,3 ja pian 2,4 metrin lasikuituantenniksi.
Eutelsatista 13 E tullutta Filmnettiä purin vuodesta 1987 alkaen analogisella video-in video-out piirikortilla, tämä oli siis ennen D2-MAC aikaa ja Voyagereita, tms. PIC-programmereita. Alkuperäistä Eutelsatin Sky Channelia varten oli jossain vaiheessa myös samanlainen vastaava sen mentyä koodattuksi. Ulkomailta tilatut ja käsintehdyt piirikortit olivat liki käytetyn Datsun 100 A:n hintaisia kuten myös parhaimmat n.f. 2,5 dB:n mikroaaltopäätkin silloin joskus v.1987. Ovat vielä tallella, kuten myös tuo edistyneempi Manhattan 9000-viritinkin, josta lisää edempänä.
Sky Movies ym. Astrasta vuonna 1989 ja siitä eteenpäin käyttivät analogista Videocrypt-koodausta, johon minulla oli erillinen SVA1 VideoCrypt Decoder for Sky Television ja siihen Englannista mutkan kautta niinikään Sky:ltä tilattu aito kortti.
Ranskan MCM D2-MAC musiikkikanavaa sen aikaisella digitaalisella äänellä katselin myös myöhemmin tilatulla kortilla. Soundit hakkasvat Wegener Pandat mennen tullen. Myös Filmnet ja lukuisat muut uudet kanavat siirtyivät pikkuhiljaa tähän uuteen lähetysstandardiin. D2-MAC-dekooderina oli lopulta kolmipesäiseksi laajennettava Nokia 5918 CS jonka kaikki korttipesät olivat käytossä.
Filmnet Movie Lead-1995 (TBC-VHS-MPG2rip)
Analogue Satellite TV Filmnet Jingle 1997 (TBC-VHS-MPG2rip)
Manhattan 9000 satelliittiviritin:
Analogiajan päävirittimimeksi 90-luvulla vakiintunutta Manhattania tuunasin hartaasti, tein siihen kytkentäkaaviota ja piirilevyn eri kohtien ahkeraa mittailua hyödyksi käyttäen useita pieniä modifikaatioita, joiden avulla sain lopulta (kanavakohtaisten muistipaikkojen alle talletettavien eri parametrien kombinaatioita yhdistellen) useita uusia transistorin kautta ulosottettuja ja vahvistettuja ohjaussignaaleija. Näillä pystyin ohjaamaan jo vähan turhan moninmutkaiseksi päässeen systeemini valintoja kätevästi suoraan kanavakohtaiseen muistipaikkaan tallennettuna; mm. IF-signaalin reititystä tai erillisen tunerin valintaa, dekooderin korttipesien ohjausta jne. ym.
Päänvaivaa aiheutti myös jo lukuisaksi kasvaneiden kanavapaikkojen määrä ja niiden muokkaus. Vaikka Manhattan 9000 olikin aikaansa nähden todella monipuolinen, miltein Chaparral Monterey 40:n veroinen laite, ei siinä vielä ollut tietokoneelle kytkettävää sarjaporttia muistipaikkojen hallintaan. Muistipaikkojen kankea editointi kaukosäätimellä vei iltakausia. Olin onneksi nyt jo vähän perehtynyt IC-piirien ohjelmointiin, paikallistin Manhattanin emolevyllä sijainneet kolme 24C16 muistipiiriä (joissa jokaisessa runsaan 100 kanavan tiedot peräkkäin), tilasin samanlaisia varaksi pussillisen ja modasin alkuperäiset kantaan asennettavaksi ja kätevästi vaihdettaviksi. Tein ko. muistipiiriä varten luku- ja ohjelmointilaitteen, irroitin muistipiirit kannasta ja luin jokaisen erikseen, yhdistelin kaikkien kolmen datat 286-koneellani yhteen tiedostoon. Siitä sitten vain HEX-editorilla kanavaparametrien rivit haluttuun järjestykseen, tiedosto taas kolmeen osaan (alkuperäisiä mallintaen), programmeri PC:n COM-porttiin, piirit kantaan kiinni yksitellen ja "enter", näin kaikille piireille. Ensimmäisellä kerralla hieman heikotti virtoja päälle kytkiessä, mutta riemu oli suuri kun Manhattan aivosiirron jälkeen heräsi koomasta ja kaikki kanavat olivat nyt juuri halutussa järjestyksessä! Asian onnistuneesti tutkittuani kirjoitin seuraavat muistiinpanot. Ne löytyivät vanhalta disketiltä, avasin ko. txt-tiedoston juuri nyt tätä juttua koostaessani liki 25 vuoden jälkeen
Youtube-kanavaltani löytyy lisää clippejä näistä satelliittikanavien jingleistä ja tässä vielä asiaan liittyvä kotivideoclippi vuodelta 1993, jossa näkyy myös satelliittivastaanottoa ja mm. tämä Manhattan 9000 satelliittiviritinkin.
Videolla esiintyvät ainakin:
- JVC R-X350V - Digital Synthesizer Stereo FM Receiver
- JVC KD-WR90 - Twin Reverse Stereo Casette Deck
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo Video Casette Recorder
- Manhattan 9000 Satellite Receiver
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo VCR
- Videocrypt Decoder SVA1 for Sky Television
- Motorola Micro-Tac II - NMT
- Galaxy Saturn - CB Radio
- Philips ART 60 - 5''TV Stereo Radio Casette Recorder
- Astra Satellite Reception, Sky Movies, 90's
- Salora K70 Stereo TV
What Satellite TV-lehden tilaamalla pysyi aina kärryillä viimeisistä satelliittilaiteuutuuksista.
| 
|
Koodauksenpurun testailua:
90-luvulla kokeilin mielenkiinnosta ja testimielessä 286 PC:llä reaaliaikaisesti D2-MAC:ia dekoodaavaa ohjelmaa nimeltään Voyager. Sitä varten piti tehdä piirilevystä sovitin MAC-dekooderin kortinlukijaan ja siitä sitten tietokonneen sarjaporttiin. Voyager näytti kyllä kovin hienolta ja siihen aikaan hi-techilta koodinpurkua reaaliaikaisesti tehdessään. Myös tuo jo aiemmin mainittu Filmnet, nyt uusine sisarkanavineen, käytti jo tässä vaiheessa samaa D2-MAC:ia ja salausta joka mm. em. HW:llä ja ohjelmilla edelleen testattessa aukesi.
Tämän jälkeen tein netistäkin jo pikkuhiljaa saataville tulleiden ohjeiden mukaan muutamia erilaisia ohjelmointilaitteita ja aloin ohjelmoimaan niillä mm. PIC 16C84-piirejä esim. Ludipipolla. PIC-piirit olivat dekooderiin korttipesään sopivaan korttiaihioon kiinnitettynä testikäytössäkin tietokoneella tapahtuvaa emulointia vaivattomampaa ja myöhemmin itse tehdylle vähän isompaa PIC-piiriä käyttäville kortille sai ohjelmoitua jopa useita kymmeniä eri kanavia tai kanavapaketteja avaavia koodeja.
Hieman myöhemmin 90-luvun puolenvälin jälkeen tulivatkin sitten jo Viasatit ja TV 1000:netkin sun muut, edelleen D2-MAC-pohjaisina. Mutta mitäs näistä vanhoista menneistä, kunhan tässä vaan tarinoin.
Satelliittisysteemisotku:
Juttua tuntuu vieläkin riittävän, joten takaisin Nousiaisten tontille ja viime vuosituhannelle.
TV- ja satelliittivastaanottoharrastuksen ollessa ns. "pahimmillaan" 1990-luvun alussa, oli erikokoisia kiinteästi suunnattuja lautasia, suunnattavan pääpeilin lisäksi ainakin kuusi kappaletta, niiden lisäksi kaksi ristikkomastoa ja sinne tänne sojottavia yageja, sekalaista ohjauspiuhaa sekä maa- ja ilmakaapelia risteili tontilla siihen mennessä varovaisesti arvioiden ainakin kilometrin verran. Häkkyröitä kertyi tontille lopulta jo niin, että piti piirtää kaaviot pysyäkseen kärryillä mikä piuha meni minnekin;
Tältä näytti vuoden 1999 viimeisin versio satelliittiantennipuolella:
Kaavio jatkuu hyvän matkaa tuonne oikealle ---->
Suunnattavan ison pääpeilin satelliittipositioiden lisäksi signaaleja tuli myös kiinteästi suunnatuilta lautasilta, pääantennin kääntövaralla saavuttamatta jäänyt 63 E oli omalla 1,8 metrin antennillaan (sieltä tulivat italialaiset kanavat) ja kaikilla pääpositioilla 19,2 E, 16,0 E, 13,0 E, 10,0 E, 5,0 E, 1,0 W, 5,0 W ja 8,0 W oli myös lopulta omat kiinteät antenninsa/mikroaaltopäänsä kanavanvalinnan nopeuttamiseksi. Iso käännettävä lautanen vapautui näin DX-käyttöön.
Silloin kun systeemi lähti rakentumaan laajemmaksi Manhattan 9000:n aikaan, ei vielä ollut mitään Diseq:ejä, joten systeemin antennikytkimiä ohjattin mustipaikkojen takana olleilla 4-portaiseilla LNB-jänniteasetuksilla, 22kHz piipillä sekä 3 x 0/12V kytkimillä, jotka kaikki vuosien mittaan kovasti modaamastani Manhattan 9000:n aluksi kaksitunerisesta satelliittivirittimestä lopulta löytyivät. Kolmannen ns. Extended Low Treshold -tunerin se sai sisuksiinsa, kun kahden alkuperäisen tunerin valittava kaistanleveys alimmillaankin jäi liian leveäksi päälautasen sivusyötön C-bandin DX-vastaanotossa. Ajan mittaan lopulta toistakymmentä mikroaaltopäätä ja lukuisia IF-linjavahvistimia ohjannut Manhattan 9000:n virransyöttöpuoli piti rakentaa kokonaan uusiksi muuntajakelojen käämimistä myöten.
Aerialin 3m satelliittilautasen syöttöpisteen vieressä 30 litran käymissangon alla kumminkin puolin sijaitsivat myös 4GHz ja 12,5GHz bandien LNB:t. Keskifokuksessa sijainneella, kulloinkin aina mahdollisimman matalakohinaisella Ku-bandin mikroaaltopäällä, ei suorituskyvyn maksimoimiseksi ollut mekaanista eikä edes magneettistakaan polarisaationkääntäjää (niissä oli testieni mukaan n. 0,2.0,3 dBn: kohinanluvun kasvua vastaava hävikki, joten sellainen ei siis tullut kysymykseenkään!), vaan lämpövastuksilla pakkasen varalta varustettu Aerialin messinkisen syöttötorven ympärille sorvattu kuulalaakeri, jonka avulla satelliittivirittimen mekaanisen polarisaationkääntäjälle tarkoitetun H/V-valinnan ohjauspulsseilla kääntyikin koko mikroaaltopää syöttötorvineen. Mikroaaltopää, eli LNB, oli vanhan Raid-purkin sisällä, Raid-purkin yläpäässä oli peilin syötön tukivarsiin rungostaan kiinnitetty tujumpi servomoottori. Näin koko polarisaationkääntö sujui täysin häviöttä ison muovisen suojasangon alla talvipakkasillakin ja pelkillä virittimen muistipaikan asetuksilla, kuten kaikkien muidenkin em. mikroaaltopäiden ohjaus muualla systeemissä. Ainoastaan ison pääpeilin pystykulman hienosäätömoottoria piti tarvittaessa tarkentaa erillisellä säädöllä.
Tulikohan tämä nyt yhtä sekavasti esitettyä kuin aiemmin toteutettuakin?
Satelliitti-TVDX poimintoja:
Israel TV1 - Middle East Spot Beam, Ku band 1995
Tässä 3 metrin antennilla vastaanotettu kaappaus kaukaa varsinaisen footprintin ulkopuolelta, Israelin TV1 Ku bandilla (11 GHz) Intelsat V F-1:
Se oli pitkään yksi heikoimmista minulla näkyneistä 11 GHz:n alueen satelliitti tv-kanavista, sen signaalinvoimakkuus täällä Lounais-Suomessa footprinteissä usein käytetyin EIRP-arvoin oli arviolta n. 27dBW. Käytinkin usein sitä vastaanottosysteemin kulloiseenkin optimointiin tai uusien mikroaaltopäiden testailuun. Värien saaminen kuvaan vaati tarkkaa suuntausta ja kuivaa kylmää pakkasyötä. Nyt digitaaliajalla ei siitä olisi näkynyt jälkeäkään, kyllä analoginen SAT-TV dixailu vaan oli hauskaa!
C-band (4 GHz)
Innostuksen edelleen kasvaessa halusin myös kokeilla täällä pohjoisessa hyvin heikoksi jääviä C-bandin Afrikkaan, Arabiaan ja muualle tropiikkiin suunnattuja tv-asemia. Yhtenä ensimmäisistä eksoottisimmista oli muistaakseni Ghana säätiedotuksineen. Siitä ei tietenkään tullut kuvaa, eikä asema enää myöhemmin lähettänyt, mutta tässä jotain muita tuosta vuoden 1993 VHS-nauhalle talletetusta bandscanista irrotettuja C-bandin kanavia. Kuvaputkella häilyivät silloin ainakin Madagasgar, Algeria, Dubai, Egypti, Kuwait, Libya ja Saudi-Arabia (CNN:n, C-Span:in, RFO:n sekä TVE International:in tutummalta tuntuneiden globaalien tarjontojen lisäksi).
(klikkaamalla isommaksi)
C-bandin vastaanotto ei näillä täkäläisillä korkeusasteilla kuitenkaan ollut kovinkaan kummoista, sillä edes 3 metrin peili täällä maailman katolla ei riittänyt tv-satelliittien päiväntasaajalle parhaiten kantavien Global Beamien vastaanottoon (tänne suunnattua Neuvostoliiton aikasta Ghorizonttia lukuunottamatta). Vastaanottoa saattoi myös jonkunverran heikentää kompromissi jättää C-bandin 4 GHz:n mikroaaltopää hieman sivuun pääantennin fokuksesta, sillä keskellä sijaitsi eniten käytetetty ja kriittisin Ku-aaltoalueen LNB. Kun kyseessä kuitenkin oli käännettävä peili, pystyi asian kohtalaisen hyvin kompensoimaan suuntaamalla peiliä vastaavasti hieman sivulle vastakkaiseen suuntaan, eikä matalampi 4 GHz:n taajuus tästä juuri kärsinyt. Saadakseni 4 GHz:n syöttötorven kuitenkin mahdollisimman lähelle keskustaa, jätin siitä tietoisesti syöttötorven kuristusrenkaat pois ja sillä kyllä saattoi olla asiaan suurempi negatiivinen vaikutus. Tietoa tuommoisista "kaiken maailman" virityksistä ei siihen aikaan ollut näin vain googlettemalla saatavilla, joten kaikki piti soveltaa ja kokeilla itse.
DFS Kopernikus 1 (11-12 GHz)
oli myös haastava täällä Suomessa, muttei kuitenkaan mahdoton.
Tässä siitä havaintokooste vuodelta 1993;
(klikkaamalla isommaksi)
Lähikuva havaintokoosteesta näyttää Kopernikuksen signaalin kärvistelyn virittimen kohinakynnyksen alapuolella:
(ja Dow Jones -indeksin silloisen hurjan peräti 3364,87 pisteen lukeman :-D))
Suomi oli sijaintinsa puolesta Euroopan vihoviimeisimpiä kolkkia satelliittivastaanottoa ajatellen, se oli syrjässä lähes kaikista footprinteistä ennen Tele-X:ää. Tilanne täällä Lounais-Suomessa oli hieman muuta maata suosiollisempi, mutta jo Etelä-Ruotsissa tai Tanskassa pärjättiin paljon pienemmillä lautasilla. Toisaalta, ehkä harrastamisen haastavuus täällä teki siitä mielenkiintoisempaa ja yllytti jatkuvasti yhä isompien antennien hankkimiseen! Olipa eräällä kaverillani Keski-Suomen suunnassa hirmuinen, peräti 5 metrin Cassegrain-antennikin myöhempää Astra 2:sta varten!
Analogisesta digitaaliseen ja pienempiin antenneihin
Tuo kaverin hieno 5 metrin lautanen toi mieleen suuret CATV-pääkeskuksten antennit, joita vielä oli kun pääsin niiden kanssa tekemisiin työelämässä myöhemmin 90-luvun puolivälissä, tämän oman 80-luvulla alkaneen siviiliharrastelun jo hieman hiipuessa. Satelliittikanavien digitaalisaatio (uuden tekniikan eduista huolimatta) vei pikkuhiljaa intohimoisimmat suhinat SAT-TVDX-harrastamisesta, eikä muutto kerrostaloon ainakaan enää edistänyt harrastamista. Kaupunkiin muutettuani minulla oli vielä muutama Pacen viritin (esim. Pace MSS 260) ja viimeeksi v. 2008 TopField TF 7700 HDPVR digiviritin parilla multifokus parvekeantennilla. Parvekeremontti kuitenkin siivosi loputkin antennit pois.
Etelä-Amerikkaa C-bandilla (DVB-S, 4 GHz) 2000-12-11
Viimeisimpiä testauksia Nousisaisten isolla antennilla oli osittain töihin liittyen (tämä oli muusta analogisatelliittiaiheisesta kirjoittelusta poiketen jo digi- eli DVB-S aikaa), kun tarvittiin tuotekehitysprojektia varten signaalia hankalan matalalla olevasta NSS 806 40,5 W satelliitista C-bandilla. Koska minun oli silloin vielä mahdollista käyttää Nousiaisisten QTH:n läntiseen horisonttiin asti kääntyvää isoa peiliäni, sain kerrankin tehdä näitä harrastushommia palkan kera!NSS 806 satelliitista positiolta 40,5 W tuli DVB-S mukseja aina Etelä-Amerikoista asti ja ne näkyivät täällä Lounais-Suomessa 3 metrin antennilla matalasta tulokulmasta huolimatta.
- Hallmark Mexico on 3,847 GHz RCP
- Hallmark Brazil on 3,903 GHz RCP
- Bolivision on 3,920 GHz RCP
- Canal Brazil on 3,923 GHz LCP
- Canal RCN Colombia on 4,016 GHz RCP
2000-12-11 - DVB-S test reception of NSS 806 40,5 W C-band (4 GHz)
Mikroaaltopäitä (LNB):
Alkuaikojen mikroaaltopäistäni, ison pääantennin mikroaaltopäänä oli 90-luvun alussa hankittu, silloin paras mahdollinen saatavilla ollut ja erästä valikoitu, muistaakseni n. 900 markan hintainen (mikä oli jo "halpaa" verrattuna alkuaikojen hintoihin!) japanilaisen DX Antennan valmistama DSA-528F. Sen kohinaluku (kauttaaltaan n. 0,9 dB) oli siihen aikaan varsin hyvä ja oli kerralla huikea hyppäys eteenpäin. Intelsatin (27,5 W) heikosta Discovery Channel:istakin lähtivät drop-out "kipinät" kerralla pois. Mikroaaltopään mukana tulivat sen yksilölliset allekirjoitetut todistus- ja mittauspöytäkirjat.
Sen jälkeen tuli ykköspaikalle Gardiner E10951170-0.8, joka oli vain hitusen edellistä parempi NF 0,8 dB:n kohinollaan.
Nämä nyt jo 30 vuotta vanhat alkuperäiset ja jo kovin kärsineet yksilöt löytyivät kellarin kätköistä. Viimeiseksi vielä yksi iskemättömäksi jäänyt; C-band LNB, Extended Professional II, California Amplifier (nf. 17K).
Mikroaaltopäiden kohinat (ja hinnat!) ottivat seuraavan ison hyppäyksen alaspäin vasta paljon myöhemmin, mutta silloin oli QTH:ni jo kaupungissa ja harrastaminen uinumassa (toistaiseksi.).
Nykyisen kaltaisista 0,2 dB:n päistä 11-12 GHz:llä ei silloin vielä ollut tietoakaan. Sen kyllä olin huomaavinani, että kireimmillä pakkasilla mikroaaltopäiden kohinatkin hiukan laskivat ja footprintin ulkopuoliset kanavat näkyivät normaalia paremmin, vai olisiko tuo sitten johtunut kovien pakkasöiden ylensä hyvin kuivasta ja tyynestä alailmakehästä. Isompia huolenaiheitani olivat kuitenkin sen erikseen tarvittaessa päällekytkettävän noin 18 ohmin 5W vastuksen lämmitysteho siellä kaukana ulkona satelliittiantennin servolla kääntyvän mikroaaltopään kuulalaakerin vieressä. Pystyykö polarisaatiota tänään vaihtamaan? Jääkö leffan alku siksi nauhoittamatta? Lähteekö Ascona aamulla käyntiin?
Satelliitti-TV-aiheisia muisteloita tässä siis.
Satelliittitelevisiomuisteluin,
holmch66 a.k.a. Koekone
QTH nykyään Turku
Loppuun liitteeksi vanhoja footprint-karttoja ja antenni/CN taulukoita ym. sekalaista vanhoista mapeista skannattua.
Aivan välttävä minimi-lautasantenniantennikoko niiden silloisten muutaman (lähinnä Eutelsat 1 F-1, 13 E ja Intelsat V F-10, 27,5 W) Ku-bandin tv-satelliitin vastaanottamiseksi oli täällä Lounais-Suomessakin vähintään hyvänlaatuinen 1,8 m, mielummin 2,4 m (hyvän mikroaaltopään kohinat olivat silloin n. 2,5dB).
Alla noiden satelliittien sen aikaisia footprinttejä (klikkaamalla isommaksi):
Eutelsat 1 F-1, 13 E - 1986 | Intelsat V F-10, 27,5 W - 1986 |
Astra 1A, 19,2E - 1989
Mikroaaltopäiden (LNB) kohinalukujen pikkuhiljaa laskiessa alle 2dB:n ja Astra 1A-satelliitin aloittaessa joulukuussa 1988, paranivat footprinttien signaalinvoimakkuudet täällä niin että jo 1.2 m offsetilläkin sai kohtalaisen kuvan, ainakin toisella täällä vahvemmalla Astran H-pol-keilalla.
Astra 1A:n heikommalla V-polarisaatiolla samana keväänä 1989 aloittanut ja siihen aikaan aivan erinomainen Sky Movies-elokuvakanava, tarvitsi kuitenkin täällä Lounais-Suomessakin (parhaalla mahdollisella mikroaaltopäälläkin) vielä vähintään 2,4 metrin antennin, jotta täysin virheetön kuva (säävaraus huomioiden) saavutettiin.
Kun Astra 1B keväällä 1991 liittyi samaan 19,2 E ratapositioon, näyttivät footprintit tältä:
Astra 1A, 19,2E - 1992 | Astra 1B, 19,2E - 1992 |
Kuten näistä uudemmista vuoden 1992 footprint-kartoista näkyy, oli Astra 1B:nkin vertikaalipolarisaatiolla muutamia täällä todella heikoksi jääviä kanavia, kuten esimerkiksi TCC ja CNN (band-scan videon kohdassa 0:43 - 0:51), ne näkyivät täällä 3 metrin antennillakin "kipinöiden". Niillä oli kuitenkin hauskaa testailla antennin suorituskykyä, koska pienemmillä peileillä ei näistä Astra 1B:n heikoimmista vertikaalipuolen kanavista kanavista näkynyt juuri mitään.
Mikroaaltopäänä tuohon aikaan oli aivan 90-luvun alussa hankittu, silloin paras mahdollinen saatavilla ollut ja erästä valikoitu edellä jo paremmin esitelty DX Antennan DSA-528F. Sen kohinaluku (kauttaaltaan n. 0,9 dB) oli siihen aikaan varsin hyvä ja oli kerralla huikea hyppäys eteenpäin. Intelsatin (27,5 W) heikosta Discovery Channel:istakin lähtivät drop-out kipinät kerralla pois.
Available signal strenght/dish aperture vs. resulting margin above treshold
Footprintteihin liittyen, alla hieman suuntaa-antavaa signaalinvoimakkuus/peilikoko vs. saavutettavaa margin above treshold (ei siis C/N) taulukkoa, jota koostettu ja muokattu joskus 90-luvun puolivälissä, silloin jo noita alkuaikoja vähän parempien LNB-kohinalukujen (NF 0,8), virittimien tyypillisten kohinakynnysten ja Astran käyttämän hieman kapeamman kaistanleveyden 27 MHz mukaan (pieni säävaraus ja täkäläinen 20 asteen elevaatio huomioiden).
Achieved C/N and resulting analogue picture quality
Tässä puolestaan ylläolevaan taulukkoon liittyvää, alunperin lehtileikkeestä kopioitua; saavutetun C/N:n vaikutuksesta analogisen satelliittilähetteen kuvanlaatuun (tässäkin virittimien kohinaluku oli jo 80-luvun puolivälin artikkelin ajoista parantunut).
Linkkejä:
- Täällä "parabolinostalgiaa" 80-luvun puolestavälistä, jossa näkyy mm. Luxor-versio ensimmäisestä Mark 2 satelliittivirittimestäni (www.peterkristiansson.se)
- Lisää nostalgiaa Jämtlandin Norderöstä Ruotsin puolelta, missä kerrotaan mitä siellä sai näkymään 4,5 metrin antennilla C-bandilla 90-luvun puolivälissä. Kannattaa katsoa myös Bossen kuvat, nuo olivat tosiaan siihen aikaan "melko" eksoottisia ja kovan työn takana olleita aitoja SAT-TV DX-kaappauksia ajalta ennen netin striimejä ja Youtubea. (www.satwall.se)
- Täällä sitten vähän tuoreempaa C-bandin vastaanottoa DVB-S ajalta (www.dxsatcs.com) - Chech & Slovak DX Satellite Reception
EDIT 2021-04-15: lisätty footprinttejä, kanavakaappauksia, linkkejä ja laitteistohistoriaa.
Sitten tulevat näköjään väkisin peräkkäin nuo liitteetkin kaikki..
